Uuteen kotiin

Kauhun hetkiä koettiin jo aikaisemmin viikolla kun tuparilahjan keksiminen otti koville. Näppäränä henkilönä halusin tehdä jotain itse, hyödyllistäkin saisi olla - ei koristeita vaan käyttöesineitä. Päivää ennen tupareita iski inspiraatio nähdessäni nämä tiskirätit. Sellainen nikutettiin kovalla kiireellä Novitan bambu -langasta. Lisäksi ostin lähikaupasta luonnon jouhella varusetun tiskiharjan ja eko-astianpesuainetta. Tiskatahan pitää ihan liian usein, joten mikäs sen parempi lahja kuin itse tehty tiskirätti, laadukas harja ja hyvän tuoksuinen pesuaine? Nämä sujautin tällä ohjeella jämäkankaista ompelemaani kangaskoriin.

 Toivotaan että kelpaa. Hyvät viikonloput, askarrelkaa ahkerasti!

Keväiset

Pääsiäistä edeltävinä luentoina ja useilla Tampereelle kohdistuneilla bussi- ja junamatkoilla on ollut aikaa neuloa, ja tuotoksina syntyivät seuraavat.

Elämäni ensimmäinen kokonainen kolmiohuivi! Tämä on tehty luentohuivin tapaan, lisäämällä aina neljä silmukkaa joka toisella kerroksella. Lanka oli vähän heräteostos Turun Lankamaailmasta, Marino soft nimeltään. Tuo väriyhdistelmä oli vain kertakaikkiaan paitsi hieno, myös keväinen, joten vastarinta oli turhaa.

Kulmiin tein vielä jämälankavarastosta löytyneestä vaaleanpunaisuudesta pompomit, jotka helpottavat muuten vähän lyhyen huivin kiinni pysymistä.

Sitten se vähän pidempään keskeneräisenä lojunut työ, tuolloinen ööm.. vauvan makuupussi? Kulkee nimellä Baby wrap engalnniksi. Olkoon mikä oli, suloinen ja ainakin tarpeeksi iso siitä tuli. Lankana Isoveli, jota nyt sattui löytymään edulliesti suurempi määrä kaupasta, jota en enää muista. Alle pitää pukea varmasti vaatetta, sen verran karheaa tuo Novitan monitoimilanka on, mutta eiköhän kesällä ja keväällä mene kevyemmästä ulkovaatteesta tai muusta. Unipussi valmistui siis hyvissä ajoin ennen ristiäisiä, lahjaksi kun on menossa.

 Reunoissa kulkee helmineule, huppu tehtiin yhdesä paneelista ja saumattiin umpeen ylhäältä. Kiinitys onnistuu virkatulla lenkillä jonka läpi sujautetaan ketjusilmukkanauhan päässä riippuva pompom. Kaikkiaan todella mielyttävä ja helppo projekti, joka yksinkertaisesti ajanpuutteen takia joutui sivuun hetkeksi. Tulipahan valmiiksi, huh!

Nyt takaisin pääsiäipuuhiin. Hyvää tipujuhlaa, ihmiset!

Ikkunalaudattomuuden kukistus ja muita tupakeittiön ratkaisuja

 Jälleen kerran fiksu sanaleikki otsikossa, kukat ja kukistus, haha.. Mutta tosiaan, onni on että perheestä löytyy puutyötaitoisia ihmisiä, jotka voivat rakentaa ikkunalaudattomaan (tai surkean kokoisilla syvennyksillä varustettuun) keittiö-eteis-ompeluhuoneeseen hienoakin hienommat kasviportaat. Tai hyllyn, tai pöydän tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua. Joka tapauksessa, nyt saavat kukat oikeasti valoa ja ihailevia katseita osakseen.

 Ihmeiden aika ei myöskään ole ohi, sillä kuten kaikki muutkin, innostuin minäkin makramee amppeleista, ja kahden hengen pähkäilyllä sekä solmuilulla saatiinkiin aikaan yllä nähtävä teline pienelle mehikasville. Toki siihen jokin suurempikin eliö mahtunee, mutta kokeiluluontoisesti kyseinen kasvi pääsi testaamaan elämää yläilmoissa. Kaksoistasosolmuista ja matonkuteesta improvisoitu systeemi vaikuttaisi hoitavan hommansa.

Tupakeittiömme toimii siis yhdistettynä ompeluhuoneena, keittiönä ja eteisenä. Viimeksi mainitun takia oven vastapäiseltä seinältä löytyy meilenkiintoisesti aseteltu naulakkosyvennys, joka on sinänsä ihan kätevä: talvitakit ja -kengät pois oven suusta kesäisin ja vice versa. Mutta kun se on ruma. Ja vaikea pitää siistinä. Onneksi keksin piilottaa koko ongelman kangasverholla. Ylös kiilattiin suihkuverhontanko (Terrasta, hintaa sellainen 12€) ja kangas (Ikea PS 2014) huoliteltiin reunoistaan, ylös purjerenkaat ja sitten vaan isommilla koukuilla kiinni tankoon. Nyt eivät takkiröykkiöt pilaa ruokailutilaa.

Pienet jutut ja niin suuri ero, halvallakin päästiin. Nyt jatkamaan ansaittua vapaapäivää askartelun ja neulomisen merkeissä. 

Joulusta uuteen vuoteen

Ja jälleen kerran olen laiskotellut blogin(kin) suhteen. No, niin se vain joskus on että aina ei jaksa. Sen sijaan olen jaksanut:

• pakertaa joululahjoja viime hetkille saakka
• jopa toimittaa lahjat perille asti
• tehdä jälleen kerran sen liian ison seitanpaistin
• sosialisoida uutena vuotenakin
• neuloa, neuloa, neuloa.

 Siinäpä se juhlahumu tiivistettynä. Olen juuri sitä stressaavaa tyyppiä, siksi on ihan mukavaa palata jo arkeen stressaamaan koulusta ja muista perusjutuista ylivoimaisen juhla-stressin sijaan. Osa joululahjoista syntyi ilman suurempaa stressiä, esimerkiksi tämä ensin villatakiksi tarkoitettu peitto. Kun olisi ollut aika lähteä aloittelemaan hihojen kiinnitystä, tesmasin takkia ympärilleni huomatakseni sen aivan liian leveäksi. No, niinpä neuloin toiseenkin päähän joustimen ja vuoritin koko komeuden kivalla pilkkukankaalla ja kas, siitähän tuli peitto joululahjaksi pikkutytölle!

 Lankana puuvillainen Novitan Miami, joka on sopivan pehmeä ja helppohoitoinen lasten neuleeksi. Kuvio pilven reunalla -takista, vuorikangas puuvillaa. Menee torkkupeitosta ja leikkialustasta, kestää myös konepesun. Aika hyvä siis, eikö?


Pojille taas tein pehmovalaat, jotka olivat uskomattoman helpot ja nopeat ommella. Inspiraatiota on haettu tästä kuvasarjasta, vaikka kaavat sun muut lopulta päädyinkin oman pääni mukaan piirtämään. Vasemmanpuoleinen valas sai mutonsa krippikseltä löytyneestä kuviopuuvillasta ja farkkukankaasta sekä "turvasilmistä", oikeanpuoleinen taas ylijäämäkankaista: takkivillasta (josta siis myös tuli ihka oikea takki, jota voisin esitellä blogissa myöhemmin) ja edellämainitun peiton pilkkupuuvillasta. Tykkäsin näistä aika hurjasti, mielestäni värikombinaatiot toimivat kivasti ja valaat nyt vain ovat muutenkin aika symppiksiä. Myös lahjansaajat tuntuivat pitävän, varsinkin pienempi.

Sellaista juhla-aikaa täällä vietettiin, nyt innolla kohti uutta vuotta, arkea ja uusia käsityötapauksia.

Palmikoita puikoilla

 Ja niin lähtee jälleen kerran käyntiin uusi viikko. Halloween tuli vietettyä vauvan villatakin kappaleita yhdistellessä. Tässä se nyt on, ensimmäinen ilman pyöröpuikkoa (toisin sanoen osista) tehty villatakkini, ta-daa!

 

 Ohje on  täältä  ja lankana teeteen merinovillainen Sara. Lankaa kului noin kolme kerää, mikä oli mielestäni aika vähän vaikka toki tuo koko 12-18 kk onkin aika pieni.  En oikein osaa päättää onko tämä nyt kiva vai ihan floppi, kaipa sen lahjaksi joten kuten kehtaan antaa.

 

 Nähtäväksi jää mahtuuko lahjan saajan päälle vai meneekö ensi vuodelle ristiäislahjaksi. Nuo palmikot, jotka siis kulkevat hihoissa molemmin puolin ja samoin napituslistalla ovat kyllä aika kivoja (ja myös kiinnostavia neulottavia), mutta väri ei oikein ehkä lopulta olekaan juuri se mitä etsin. Lisäksi napit olisivat voineet olla puuta tai kookoksen kuorta, mutta nuo olivat nyt ainoat juuri käsillä olevat. No, ne voi kuitenkin aina vaihtaa halutessaan.

 

Toinen tuotos oli erään illan päähänpisto kokeilla perunalla kuvioiden painamista kankaaseen. Lisäksi ompelin elämäni ensimmäisen tyynyliinan, johon sitten näitä perunapainannan alkeita harjoittelin. Sopii kivasti meidän muuten vaaleaan makkariin. Vaikka yleensä olenkin turhia koristetyynyjä vastaan on niitä silti jo kolme päässyt kertymään. Muttakun Ikea ja joululahjoina saadut jutut, pakkohan niitä on käyttää.

  

Tyynyliina on tosiaan tuollaista vetoketjullista mallia, sellainen tuli ensimmäisenä mieleeni ja vetoketju sattui valkoisen puuvillakankaan ja kangasmaalien lisäksi löytymään kotoa, ainoastaan leimasinperunat ja pieni 40x40cm tyyny piti käydä lähi-Prismasta hakemassa. Vetoketju pitkälti määräsi kuvioiden värimaailman, mutta mielestäni tämä on oikein hyvä: pirteä muttei psykedeelinen.

Joululahjontaa (lokakuussa?)

Tänä vuonna yritän ylittää itseni aloittamalla joululahjojen näpertämisen jo lokakuussa. Melkoista edistystä ollaankin jo tällä saralla nähty, kaksi odottaa jo nimittäin valmiina ja yhdestä puuttuu enää toinen hiha ja nappilista. Molemmat jo valmistuneet työt ovat melko pieniä ja yksinkertaisia, mutta vaihtelua vaikeustasoon on tarjonnut juurikin tuo mainitsemani keskeneräinen villatakki, joka varmaankin tulee ansaitsemaan ihka oman postauksen.

 

Päärynä on virkattu jämälangoista, ohje (tai pikemminkin inspiraatio, sillä virkkaus on ehdottomasti hauskempaa ilman ohjeita)  löytyi Kotivinkistä 20/2014. Virkkaaminen ei koskaan ole erityisemmin sykähdyttänyt, mutta pakko on myöntää että tämä työ oli jo melko kiva. Ja lopputulokseenkin olen verrattain tyytyväinen.

Pipo on samaa mallia kuin aikaisemmin blogissa nähty versio. Kuulemani mukaan malli oli todettu hyväksi käytössä, joten harmaan pipan jäädessä pieneksi neuloin uuden, suuremman ja vihreämmän vastineen. Lankana tällä kertaa Drops Baby Merino, joka oli kyllä äärimmäisen mukava neuloa, lopputuloksen ollessa mukavan pehmeä ja joustava.

Jotain olen ehtinyt tekemään myös itselleni, nimittäin uuden lempimekon ja pipon. Sininen takki taas on ehdottomasti yksi parhaista vuoden kirppislöydöistä, vaikka vähän hintava lopulta olikin. Pipa on Novitan Isoveljeä, omalla ohjeella sovellettu peruspalmikko-ihmetys.

Uusi lempimekko valmistui siis myös pari viikkoa sitten, Suuri Käsityö 1/2014 -lehden kaavoilla. Tarkoituksena oli tehdä hillitympi juhlamekko, mutta kaikessa mukavuudessaan ja istuvuudessaan vaate päätyi myös kovaan arkikäyttöön. Jotenkin ajattelin ettei kotelomekko ole yhtään omaan mieleeni ja ulkomuotooni sopiva vaate mutta toisin tuli todistettua. Mekko on siis villakangasta, mutta vuorina toimii joustava Jenna -vuorikangas. Pitkät muotolaskokset näyttävät mielestäni kivalta, ja mietinkin että samalla kaavalla voisi tehdä vaikka minkälaisia vaatteita.

Sellasia täällä on häärätty, lisää ensi kerralla.

Silitysraudalle töitä

Nyt se mallinukke siis saapui. Alkaessani pukemaan häntä yllätyin ikävästi vaatteisiin kertyneiden ryppyjen määrästä. Käytän paljon kotikutoisia vaatteitani, eli kaapin pohjalla makoilusta rypyt eivät ole syntyneet. Ehkäpä syynä lienee vihani silitysrautoja -ja lautoja sekä etenkin niiden kaapista pois ottamista kohtaan. Ja takaisin pistämistä. Joka tapauksessa, tässä muutamia enemmän ja vähemmän ryppyisiä ihmetyksiä, satunnaisessa järjestyksessä. Mahdollisesti myös mielenkiintoisempia, elävän (kuulostaapa hurjalta) mallin päällä kuvattuja kokonaisuuksia tullaan näkemään kunhan löydän suostuvaisen kuvaajan.

Ensimmäisenä mallailin tänään valmistunutta mekkoa. Kangas tarttui mukaan Ideaparkin palalaarista ensinnäkin mahdottoman hienon kuvionsa ja toisekseen laskeutuvuutensa takia - ja osoittautuikin juuri sopivaki kauan kaipaamaani kuminauhavyötäröiseen mekkoon.

Kaava on pikaisesti itse kyhäilty, mallia otin vanhasta kirppislöydöstä jossa taas kankaana oli käytetty paksuhkoa neulosta; näin ollen kyseinen vaaatekappale on tullut useampaan kertaan todettua joko liian viileäksi tai kuumaksi. Kevyempi kangasvalinta ratkaisi pulman, sillä tämä versio on kerrassaan täydellinen niin kesällä kuin kerrospukeutuen syksyllä ja keväälläkin.

 

 Tämän kesän lemppari on ollut kyseinen hyvin simppeli trikoomekko. Tämän oli oikeastaan tarkoitus toimia tekosyynä kaksoisneulan käytön harjoittelulle, mutta päätyikin kovaan käyttöön. Kangas löytyi Porin Eurokankaan palalaarista, hintaa koko palalla oli muistaakseni noin 6€, ja kangasta jäikin tämän ompelun jälkeen vielä rutkasti. 

 

 

Mitä enemmän ompelen omia vaatteitani, sitä enemmän huomaan että juuri ne yksinkertaisimmat ja helpoimmat projektit pääsevät myös eniten käyttöön. Röyhelömekkojen tekeminen on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta harvemmin niitä tulee puettua arkipäivään.

 Sitten vähän neulevaatetta. Kesän alussa viimeistelin tämän Novitan Rose Mohairista neulotun yksinkertaisen puseron. Viininpunainen lienee edelleen lempivärejäni, ja juuri tämänkaltainen laatikkomallinen neule on aina mieleeni, mutta tuo lanka.

 

  Se kutittaa. Se raapii. Se on uskomattoman lämmin. Ja samalla liian kylmä. Eli siis pistän kaiken langan viaksi. Vähän harmittaa, pusero oli kuitenkin ensimmäinen itselleni tekemä suuritöisempi neule.

 

 Puserossa on äärettömän helppo venepääntie, raglan ja täysmittaiset hihat. Se on siis lähes kaikkea mitä puserolta toivoisinkin, mutta niin. Malli jälleen kerran omaa sähellystä; neulottu suljettuna neuleena pyöröpuikolla kainaloihin asti ja lisätty suljettuna neuleena kudotut hihat, sitten vain kavenneltu.

Tässä myös kesän suosikkeja, joista varmasti etenkin alaosa tulee jatkamaan kauttaan vielä pitkälle syksyyn paksujen sukkisten kera. Hihaton paita on ollut kultaakin kalliimpi kesähelteillä, ja se toimii mutkattomasti niin housujen kuin hameenkin kanssa. Kaikki kankaat resoria lukuunottamatta jälleen kerran palalaari -heräteostoksia.

 Hameen kangas on aivan suosikkini, mustvalkoharmaa inka-kuvio on aina herättänyt lämpiä tunteita. Kyseinen vaatekappale oli myös ensimmäinen, jossa pääsin kokeilemaan josuto-ompeleen käyttöä uudella ompelukoneella. Hameesta tulikin hyvin kestävä ja joustava. Vyötärön resori on paitsi mukava, myös skarpin näköinen.

Yläosa taas on hyvin laskeutuvaa en-ole-varma-mitä kangasta. Samasta kankaasta eri väreissä olen kuitenkin tehnyt myös housut, joista toivottavasti niitä mielenkiintoisempia kuvia lähiaikoina, sovitusnukelle kun valmiita housuja on hieman vaikeaa mallailla. Paidan yksityiskohtina toimivat pitsinen karrokee ja selässä vetoketju pääntieltä alkaen.

 Ja viimeisenä ompelutuotoksena ne uikkarit. Ovat siis ihan uimapukuihin tarkoittetua kangasta, ja mikä parasta, neonvihreää. Ruskettuneella iholla varsin hienot, talvisella kalkkilaivan kapteenilla ehkäpä vähemmän hienot.

 Malli jälleen kerran omiin pohdintoihin pohjautuva, alaosa vanhojen bikinien pohjalta kaavailtu. Yläosassa melko yksinkertainen selkä, mutta edessä rypytys, joka empiiristen tutkimusteni mukaan näyttää myös kivalta uikkareissa. Ja tietenkin halterneck -tyylinen ylläpitoratkaisu.

Sellaista tällä kertaa, nyt takaisin neuletöiden ääreen.

(Ja ainiin, blogia pystyy nykyään seuraamaan myös Bloglovinin kautta.)