Joululahjontaa (lokakuussa?)

Tänä vuonna yritän ylittää itseni aloittamalla joululahjojen näpertämisen jo lokakuussa. Melkoista edistystä ollaankin jo tällä saralla nähty, kaksi odottaa jo nimittäin valmiina ja yhdestä puuttuu enää toinen hiha ja nappilista. Molemmat jo valmistuneet työt ovat melko pieniä ja yksinkertaisia, mutta vaihtelua vaikeustasoon on tarjonnut juurikin tuo mainitsemani keskeneräinen villatakki, joka varmaankin tulee ansaitsemaan ihka oman postauksen.

 

Päärynä on virkattu jämälangoista, ohje (tai pikemminkin inspiraatio, sillä virkkaus on ehdottomasti hauskempaa ilman ohjeita)  löytyi Kotivinkistä 20/2014. Virkkaaminen ei koskaan ole erityisemmin sykähdyttänyt, mutta pakko on myöntää että tämä työ oli jo melko kiva. Ja lopputulokseenkin olen verrattain tyytyväinen.

Pipo on samaa mallia kuin aikaisemmin blogissa nähty versio. Kuulemani mukaan malli oli todettu hyväksi käytössä, joten harmaan pipan jäädessä pieneksi neuloin uuden, suuremman ja vihreämmän vastineen. Lankana tällä kertaa Drops Baby Merino, joka oli kyllä äärimmäisen mukava neuloa, lopputuloksen ollessa mukavan pehmeä ja joustava.

Jotain olen ehtinyt tekemään myös itselleni, nimittäin uuden lempimekon ja pipon. Sininen takki taas on ehdottomasti yksi parhaista vuoden kirppislöydöistä, vaikka vähän hintava lopulta olikin. Pipa on Novitan Isoveljeä, omalla ohjeella sovellettu peruspalmikko-ihmetys.

Uusi lempimekko valmistui siis myös pari viikkoa sitten, Suuri Käsityö 1/2014 -lehden kaavoilla. Tarkoituksena oli tehdä hillitympi juhlamekko, mutta kaikessa mukavuudessaan ja istuvuudessaan vaate päätyi myös kovaan arkikäyttöön. Jotenkin ajattelin ettei kotelomekko ole yhtään omaan mieleeni ja ulkomuotooni sopiva vaate mutta toisin tuli todistettua. Mekko on siis villakangasta, mutta vuorina toimii joustava Jenna -vuorikangas. Pitkät muotolaskokset näyttävät mielestäni kivalta, ja mietinkin että samalla kaavalla voisi tehdä vaikka minkälaisia vaatteita.

Sellasia täällä on häärätty, lisää ensi kerralla.

Aarteita ja arkkuja

Vähän aikaa sitten esittelin keskeneräisyyttä, josta kasvoikin nopsaan valmis tekele. Ohje on Suuri Käsityö -lehden numerosta 8/2012. Langaksi oli suositeltu jotain ihan muuta kuin tätä Langin lankaa, mutta eipä tuo haitanne vaikka vähän eri näköinen tulikin kuin mallista.

Keepin valmistuttua ja talven valloitettua maat ja mannut heräsin siihen kylmään tosiasiaan (get the pun? ehe), etten omista yhtään tekeleeseen mätsäävää pipoa. Asia korjattiin eilen illalla, kun virittelin Novitan ohjeen mukaan samaa palmikkoteemaa noudattelevan päähineen. Kaverina katsottiin Prinsessa ja sammakko, en muistanut kuinka paljon rakastankaan Disney-leffoja. Tästä tuli oikeastaan ihan kiva ja lämmin, paksu palmikkokuvio kuumottaa kivasti korvia.

Sitten vielä yksi kirpparilöytö, jolle myin sydämeni kolmella eurolla; aarrearkku! Ja kaikesta päätellen vanha sellainen. Tuo kiinnitysmekaniski on jotain niin nannaa sisäiselle insinöörilleni että ei mitään rajaa. Lisäksi pidän aivan älyttömästi tuosta materiaalista, joka on niin kiiltävää että siitä voi melkeinpä peilailla itseään jos tarve iskee. Kaikin puolin aika messevä löytö, ellen sanoisi.

Huomenna Helsinkiin Studia -messuille ja katsastamaan pääkaupunkiseudun lumitilanne. Tui!

Hallanvaara

Syksy on siis virallisesti saapunut lääninherran hoviin; omenat putoilevat naapuritalon runsaudensarvimaisesta puusta, yöpöydällä lojuvan kirjan jäljellä olevat sivut hupenevat kiihtyvää tahtia ja keramiikkatunneilla joululahjojen tekemisen suunnittelu tuntuu ajankohtaiselta. Yksi merkki lienee myös se, että alan vaistomaisesti kaivaa talviromppeita esille ilmojen kylmetessä. Tässä muutamat lempparit viime vuoden itsetehdyistä syyslämmittimistä.

 Maailman pehmein reikähuivi. Virkattu sammaleen vihreästä jämästä Helsingin matkalla.

Tämäkin jämistä koottu tekele. Sinisestä panta-osasta piti ensin tulla tuubihuivi, mutta laiskuuden iskiessä se upposi käsityölaatikon pohjalle. Ilmojen viiletessä löysin pötkylän, ompelin sen umpeen ja lisäsin "solmun" keskelle. Voilá, lämmin pipon korvike on valmis. Näitä voisi tehtailla ihan joululahjaksi saakka. Inkan blogissakin oli samankaltaisen mutta virkatun version ohje, joka vaikutti myös kokeilun arvoiselta.

 Tämä nyt ei varsinaisesti lämmitä kuin sielua, mutta kuitenkin. Kassi itsessään on Tiimarista 1,60€:lla hankittu, painatukseen käytetty kangasvärejä ja itse kontaktimuovista värkättyä sapluunaa. Totuushan on että asiat eivät aina ole mustavalkoisia.

Sitten vielä loppuun parit napit kirpparilta. Kontin 1€/minigrip-pussi tarjous on tosi jees, ainakin kun metsästää vain tietyn värisiä namiskoja. En ole vielä ihan varma mihin nämä kaikki tuhlaan, mutta ikiaikaiset leijonanpäät ja ankkurit sekä kukkakuviot vain kiehtoivat niin paljon että oli pakko sijoittaa.

 

Muhevaa viikonloppua, pysykää lämpiminä!

Mätsäävät

 

 

Kirpparilta on nyt kerrankin löytynyt jopa kahdet sopivan kokoiset kengät; feikkireebokit (6€) ja -converset (3€). Sattuivat vielä jopa mätsäämään viimeaikoijen tuotosten kanssa. Surullisen kuuluisa ikuisuusprojektihuivi valmistui kärsimättömyyspuuskassa oikeastaan jo lopputalvesta, mutta ei ole tullut täällä esiteltyä. Tavoitteena oli kolmiohuivi, mutta Flip flop-langan loppuessa kesken loppui kulmien vääntäminenkin.

 

Ja se toinen tuotos pareineen. Ihastuin Euronkankaan "tasarahapäivillä" (niitä alepöytiä on ihan häpeällisen vähän, ainakin Porissa) 5€/metri kustantaneeseen markiisikankaaseen, josta sitten hurautin kesää ajatellen kassin johon mahtuu kerrankin paitsi uikkarit myös pyyhe. Ja rantapallo, uimapatja, kirjasto, universumi.. Toisin sanoen, mitä sitä nyt ihminen auringon porotuksessa viihtyäkseen tarvitsee, ja vähän enemmänkin.

Juhlavaa

Kolmet ylioppilasjuhlat lukuina

3 askarreltua korttia + 1 itse 9:stä karkkipapereista kyhätty lahja

1 voima-aamiainen rankkaa juhlapäivää enteillen - kaurapuuroa mantelimaidolla ja kookosöljyllä.

 

30 sivua lempikirjailijaa matkalla ensimmäisiin juhliin (David Mitchell - Pilvikartasto. Tästä en osaa vielä sanoa, mutta Black Swan Greeniä suosittelen kaikille, jotka haluavat muuttaa käsitystään runopojista Kuolleiden runoilijoiden seuran jäljiltä)

 2 nopeasti kyhättyä kuljetinta: juhlalaukku kierrätyskeskuksesta löytyneestä jämäpalasta, sekä huopatilkuista väsätty kestokirjekuori korteille ja kahiseville.

 2 juhlamaljaa, 7 kuppia teetä, 3 palaa kakkua ja lukuisia pipareita. Ja vielä enemmän juhlamieltä, huolimatta hurjasta +11*c kelistä. Kesäistä yo-yötä juuri lakitetuille!

Kasvupäivä

Nyt ne kasvaa! Ja niin että multa pöllyää. Basilika pisti parastaan ja pukkasi lehdet sunnuntaiksi, jolloin saatiin soijarouhemoskaan (=kasvismoussakan versio nro. asdf) basilikat omasta puskasta. Myös chili, kesäkurpitsa ja paprikat versovat varsin mukavasti. Persilja ihmetyttää, sekin on tehnyt työtä käskettyä kasvamisensa kanssa mutta mihin ihmeeseen sitä käyttäisi, kun ei oikein lihaa tule "nautittua". Ehdotuksia otetaan vastaan!

 

Kauan keskeneräisenä norkoillut baskeri/pipo kasvatti myös tupsun ja pääteltyi. Melkein itsestään. Luulin jo että kesä tuli ja pipa jäisi ensitalven lumiksi, mutta kyllä jälleen +9c keleillä kelpaa suojata korvat. No pyöräillessä ainakin.

 

 Kasvava yritys! Ensimmäinen virallisesti myyty korupari.

Vaaterepertuaarikin laajeni kertaheitolla viidellä tekstiilillä + kengillä kun pääsin raidaamaan Porin teatterin puvustamon kirpputorin. Näiden (neliöpilkku-paita ja sopivasti kuluneet herrain kengät, mites ne valmiiksi käytetyn näköiset Converset olikaan) lisäksi löytyi tosiaan Reima-merkkinen duffelitakki, kunnon villavekkihame ja niin paljon minttujäätelön värinen hame että jätskibaari Vohvelin vastaavakin kalpenisi. Ja mainossedän äänellä - "kaikki tämä vain viisi euroa!"

Eipä muuta, kasvatellaan. Niin ja lauantain jälkeen tieossa kuvia yo-juhlalahjuksista, stay tuned!

Viikkarin Kyläjuhlaa

 Kyläjuhlien alkuosa siis saatettu menestyksekkäästi Vohvels-kahvilan avästämänä loppuun. Ehdittiin myös kiertämään muutamat pihakirppikset (löytöpostaus tulossa) ja jättämään sokeriset graffitti-jäljet Viikkarin maaperään. Ja kuluttamaan mahtavan Elli Maanpään taidekioski konseptia kolmella tilauksella, joista jokainen miellytti silmää ja idearikkaudellaan hippokampusta. Kiitos tästä mahtavuudesta tänäkin vuonna Viikkarin väelle, tällaista toimintaa kaivattaisiin Poriin (ja koko Suomeen siinä sivussa) lisää.

Mutta ensin muutama Baggu unelma Katokosta. Vielä joskus, ehkäpä? 25 euroa rikkaampana kenties, hyvinkin.

 Elli Maanpään taidekioski oli jo pelkkänä konseptinakin niin tydellisen kutkuttava, ihana, lumoava, inspiroiva, autenttinen ja nostalginen että luukullakoettiin valtaisia ilon ryöppyjä. Puhumattakaan tuotoksista!

 Viimeisimmät kynnet, feat 3D räpellys ensikertaa: askartelutimangit. Pohjalakkaus tosiaan toteutettu perus-ombretyyliin: valkoinen pohja, jolle tuputellaan sienellä kontrastiväriä. Tutoa ja tarkempaa tulosta täältä, Syl and Samin loistoblogista. Niin ja timangien ja kynsiliiman päälle päällyslakkaa, paljon. Lainehtimalla.

Pihakirppisten antia, josta lisää myöhemmin. Pitkästä aikaa löytyi jopa omaan jalkaan sulautuvat kengät. Oikeastaan kahdetkin, kuten huomata saattaa. (Fyi, ruudulliset ja ei-niin-juhlavatlähtivät lopulta mukaan, 3€).