No nyt.

Viime postauksesta on kulunut jo hävyttömän paljon aikaa. Kun tämän kevään ylioppilaat pari kuukautta sitten saivat lakkinsa, ajattelin aloittelevani bloggausta uudelleen. Mutta ei, jotenkin se taas vain jäi. Mutta nyt lienee korkea aika päivittää kuulumisia liittyen, no, kaikkeen.

 

Viimeisin postaus käsitteli siis ylioppilasjuhliani edeltäviä tunnelmia. Mitään dramaattista käännettä ei tapahtunut, juhlat juhlittiin ja huolella juhlittiinkin. Todistukseenkin olin tyytyväinen: neljä Eximiaa ja pari M -kirjainta sekä yksi C -noteeraus. Stipendeitäkin ansaitsin jonkin verran, muistaakseni kuusi yhteensä, esimerkiksi ruotsin kielestä, yleisestä opiskelumenestyksestä ja venäjän kielestä.

Kevään yliopistohaut tuottivat tulosta ja syksyllä 2013 aloitin opiskelut Turun yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa, pääaineenani digitaalinen kulttuuri. Sivuaineena olen tähän mennessä lukenut museologiaa, mutta myös kultturituotanto tai viestintä sivuainevalintoina kiinnostaisivat. Ensimmäisen vuoden opintoihin olen ollut todella tyytyväinen, vaikka ensin Poriin jääminen harmittikin suuresti. Opinnot koostuvat esimerkiksi erilaisten verkkoilmiöiden ja sosiaalisen median tutkimisesta, omana painopisteenäni ovat pelikulttuurit. Valinta tuntui luonnolliselta itsekin jonkin verran pelailevana. "Opiskelijaelämää" en juurikaan ole innostunut (ainakaan vielä) viettämään, sen verran kutimet ja pehmoiset lankakerät houkuttelevat iltaisin että harvakseltaan tulee lähdettyä oikeastaan mihinkään. Lisäksi kun samaa asuntoa asuttaa myös lempi-ihmiseni (imelää? ei toki) niin miksi syyttä poistua. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että Porissa ylipäätään on minkäänlaista opiskelijaelämää, varsinkin sykysisin uusien opsikelijoiden saapuessa lähes joka viikolle riittää jotakin rientoa.  Kaiken kaikkiaan opiskelu on ollut mielekästä, ja ihmisistä ei voi puhua kuin hyvää. Joskus toki haikeilen suuriin yliopistokaupunkeihin, mutta toisaalta täältä löytynee kaikki mitä toivoin ja kun opiskelukokonaisuuskin on mieluinen, niin voin aina lopulta päättä haikailun turhaksi.

Opiskelupaikka tiesi muuttoa kaupunkiin, ja nykyisin asutankin ihan hyvällä paikalla sijaitsevaa kaksiota - ja kuten mainittu, en yksin. Jonkinlaista sisustukseen liittyvää raapaisua varmaankin myös seuraa, kunhan vain intoudun jälleen kerran jostain muusta kuin, yllätys yllätys, käsitöistä. Eli hiatuksen ajan olen toki näperrellyt ahkerasti, erityisesti kutominen on jälleen noussut ykkössuosikikseni. Tarkoituksena olisi nyt myös takautuvasti esitellä viime aikojen aikaansaannoksia, aloittaen näsitä ristiäislahjaksi tehdyistä neuleista.

Settiin siis kuuluivat alunperin neulottu pipa ja paita, virkattu helistin-fantti ja pilkulliset tossut. 

  

Paita oli tosiaan ihan omasta päästä hihkaistu ohje, taskun kirjoneuleen pitäisi ainakin muistuttaa kettua. Kuvissa ei juurikaan näy, mutta olkapäällä on pukemista helpottava napitus.

 Päivää ennen päätin että eihän tämä riitä, ja kudoin vielä tällaiset, öö.. soakerit? No tuollaiset jalkaan laitetttavat hienoudet.

Olin koko settiin melko tyytyväinen, etenkin nuo housuntapaiset olivat mielestäni kivat ja äärimmäisen helpot ja nopeat neuloa. Lisäksi tykkäsin piposta (joka kuulemma on ollut kovassa käytössä) sekä kettupaidasta.

Sellaista siis tänne kuuluu, kaikenlaista. Seuraavissa posteissa lisää neulomista, jopa ompeluakin, ehkä myös virkkaamista. Kiitos ja anteeksi.

Uudelle ylioppilaalle!

 

Oikeastaan onnittelujen aika koittaa vasta muutaman viikon kuluttua, mutta koululta tuloksia hakiessa onniteltiin jo nyt. Lisäksi vähän maistiaisia tulevasta juhlateemasta.

 

 

Pian! Onnea kaikille muillekkin uusille ylioppilaille!

3 + 1 Maria

Vihdoinkin! Paluu arkeen. Jostain syystä kesälomat eivät ikinä ole merkinneet minulle samaa, mitä sanalla "loma" yleensä tarkoitetaan: rentoa lötköttämistä ja oleilua. Kotoa löytyy aina jotain askaretta ja jollei, niin sitä keksii vähän turhankin helposti lähiympäristöstä. Arkeen paluu merkitsee myös tasaista päivärytmiä ja turvan tunnetta yhteisössä, eli tässä tapauksessa lukiossa. 

Arki alkaa toki uudella kalenterilla, joka ei tänäkään vuonna (sori Lukiolaisten liitto) vakuuttanut kansikuvallaan. Marimekon ale-korista löytynyt hukkapala pääsi siis käyttöön. Feattaamassa kahden viimeisimmän vuoden Marimekko päällysteiset kalenterit, molemmat alá Lukiolaisten liitto.

 

 Sinikuvioisuus olkoon siis vuoden teema:

Ja se +1, eli jo aikoja sitten näpsitty kännykkäpussi. Vuorikangas ei kylläkään ole Mekkoa, vaan kierrätyskeskuksesta löytynyt pikkupala. Nevertheless, nättiä kuosia sopii aina käyttää.

Moodboardikin orientoitui syksyyn

Hyvää arjen alkua, muistakaa nauttia tylsistäkin rutiineista ja kalenterin sivujen lehteilystä; on se parempaaa kuin jouten norkoilu!

Kesä, kiisselit ja pettymys

Huhtikuun alkua edeltävällä viikolla lämpöasteita oli jo parhaimmillaan päälle kymmenen. Aprillipäivänä tulee lunta taivaan täydeltä. Ya kidding me, kesä? Nyt lumien sulettua (taas! Uusia odotellessa?) luvassa on järjenvastaista kesäfiilistelyä, eli parasta ja ehkä myös yhtä nopeimmista jälkkäristä/iltapaloista ikinä. Vanha kunnon maitokiisseli oli jo lähes päässyt unohtumaan hylättyäni maitotuotteet arkiruokavaliostani. Jollain tapaa soija/kauramaito ei vaan mielestäni maultaan sopinut kyseiseen ex-suosikkiini. Nyt tuli ostettua tuota Alpron ilmeisesti uudistunutta soijamaitoa, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Heti maistettuani tuli vaan kiisseli mieleen, maku muistutti niin paljon perushylamaitoa. Ja hyväähän siitä sitten tulikin. Ja kesäistä, pakastemansikoista huolimatta.

Mansikka-appelsiini kerroskiisseli
Pikaisesti kahdelle koeviikon väsyttämälle




n. 2,5 dl soijamaitoa
n. 3 tl perunajauhoja (määrä riippuu täysin siitä kuinka tönköä kiisseliä haluat. Meillä suositaan melkein juotavaa versiota -> vähän jauhoja)
Hinu vaniljasokeria

1 appelsiinin mehu
1 dl mansikoita
2 tl perunajauhoja
minttua

Sekoita soijamaito ja perunajauhot kattilassa, kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Mausta haluteassasi pienellä ripauksella vaniljasokeria. Purista appelsiinin mehu ja kaada toiseen kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja mansikat, kuumenna. Mukaan voi heittää jo tässä vaiheessa mintun lehtiä. Kaada kerroksittain tarjoilumaljoihin, heitä peliin viimeistään nyt ne mintun lehdet. Tarjoile, nauti ja häivy lukemaan yhteiskuntaopin kokeeseen.

Niin joo, ja varoituksen sana! Viikonloppuna oli tarkoitus paistaa lettuja, ja päätettiin kokeilla Sokoksesta löytynyttä Soyatoo-merkkistä törkysen kallista valmissoijakermavaahtoa. Ei tule ulos purkista! Eikä sitä voi ilmeisesti puhkaistakaan, kun painepakkauksissa aina varoitellaan "polttamasta tai puhkaisemasta tyhjänäkään". No toi on vielä täysi, ja tulee ilmeisesti aina olemaankin. Paketissa neuvottiin ottamaan pois jääkaapista vähintään 10 minuuttia ennen käyttöä - noudatettu on, kuumaa vesihaudetta kokeiltu myös, sekä bartender tyyppistä 12 minuutin sheikkaussessiota. Ja siellä on ja pysyy. Turhakkeet on turhakkeita, todeistettu jälleen.

//fiilistely: Natsit palaavat sitten sieltä kuustaan tänään! Jo on odotettukin. Viikonloppuna laskeutumista todistamaan Tampereelle.

Jaettuna.

Menestyksiä viikonlopulta, sisältäen bataattisosekeittoa (itsejatketulla curry-inkivääriseoksella! melko vätkää), bataattiranskiksia (osa chilillä, osa yrittisuolalla, jälkimmäiset parempia -> parhautta), soijarouhebolognese pitsaa varioivilla täytteillä ja jälkkäriksi marenkia tai (Björneborg-)suklaajuustokakkua. Reseptejä kokoan pelipaikalle hiukan myöhemmin, nyt kiireellä kohti seuraavaa koetta. Eikä vielä edes viimeistä!

Mukana myös tatuointifiilistelyä sekä mahtikivet. Pitää kylmänä niin pään kuin juomankin. Feattaamassa ja tiloja tarjoamassa muuten Ann-nina ja Jon. Kiitän ja anteeksitan!









Kerrankin kokonainen levy jossa ei ole mitään skipattavaa! Repeatilla spotifyssa, toivottavasti joskus myös hyllyssä.