Secret ingredient #2

And today's secret ingredient is.. maple syrup! Jääkaapista löytyi sulatuksen yhteydessä vaahterasiirappipullon jämät. Päätinpä väsätä niistä illanistujaisherkut. Resepti on käännelty aikoinaan Trendistä löytyneestä pekaanipähkinäisemmästä versiosta. Nämä tosin ovat hieman erityisruokavalio (pähkinätön, vegaaninen) ystävällisempiä. Huomenna maistellaan.

Vaahterasiirappimuffinit



1/2 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl vaahterasiirappia
1/2 dl soijamaitoa
2 banaania
1/2 dl rypsiöljyä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita kuivat aineet. Muussaa banaanit, vaahterasiirappi, maito ja öljy sauvasekoittimella tahnaksi. Yhdistä kuivat aineet märkiin ja sekoita nopeasti yhteen. Annostele seos viiteen muffinivuokaan. Paista uunissa n. 15-20 minuuttia.

Kiitos ja kuitti, hyvät syyslomat!

Reilua kokouspurtavaa (tai siis vadelmaista)

Ja yhtäkkiä tajusin, etten ole jakanut täällä vielä bravuurini, ainaisen onnistujani ohjetta. Kyseessä on siis jo perinteeksi muodostunut vadelma-brownie, jota löytyy lähes jokaisesta Satavanun kokouksen kahvipöydästä. Tämäkin resepti lienee alkujaan jostakin leivontakirjasta, sen verran vanhaa perua vain jo on etten yhtään muista mistä. Tätä tehdään kyllä usein ihan vain viikonloppu iloksikin omalle sakille. Vegaaninenkin se on, banaani korvaa kätevästi monessa käänteessä kananmunan. Nautintoa. Niin, ja tämä yksilö on nimeltään Reilu koska kaakaojauhe ja suklaa olivat molemmat juuri sitä.

Vadelmaiset browniet

1 dl kaakaojauhetta
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa
2 banaania
2 1/2 dl sokeria
2 dl sulatettua margariinia (esim. Keijun sininen)
100g suklaarouhetta (esim. Brunbergin tumma)
100g pakastevadelmia

Sekoita keskenään kuivat aineet sokeria lukuunottamatta. Sekoita banaani, sokeri ja margariinisula sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kuivat aineet seokseen ja sekoita varovasti tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille (n. 30x30cm). Ripottele pinnalle suklaarouhe javadelmat. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

Ps. Kuvien kaunokainen tavattavissa & maisteltavissa huomenna Satavanun jäsenillassa klo 18 alkaen osoitteessa Maaherrankatu 28, Pori. Tervetuloa niin jäsenet kuin jäsenyyttä harkitsevatkin!

Omenaanaa

Ylioppilaskirjoitukset on nyt sitten tältä syksyltä varsinaisesti ohi! Ja samoin tämän jakson koeviikko. Näiden kunniaksi tehtiin pitkästä aikaa seitania, tällä kertaa omenavarkaissa käynnistä inspiroituneella ohjeella. Osa syy tähän erikoiseen seitan himooni saattaa olla se, että käväisin Vanun opi perusasiat -kurssilla pikaisesti viime viikonloppuna. Vaikka syömään en ehtinytkään jäädä, keittiössä tuoksui seitan, kuten usein Vanun leireillä. No, siitä houkuttuneena:

Omena-seitanpata

Currylla maistettua seitania paloiksi pilkottuna (hyvä seitanin ohje Chocochilillä, vaihdoin vain savupaprikajauheen curryyn)

1/4 dl soijakastiketta

pippuria

2 pientä sipulia lohkottuna

3 pientä omenaa lohkottuna kuorineen

2 rkl öljyä

1 rkl siirappia

1 1/2 rkl vehnäjauhoja

2 dl vettä

1 dl soijakermaa

Sekoita seitanpalat, sipuli- ja omenalohkot, soijakastike sekä pippuri kulhossa. Anna maustua n. 15 min. Paista maustuneet palat öljy-siirappiseoksessa. Ripottele jauhot sekaan, sekoita ja lisää vesi ja kerma. Anna hautua n. 15 min kannen alla.

Sitten vielä "rakas päiväkirja..." -tyyppistä jatkoa: olen viimeisten viikkojen aikana oppinut paitsi kaiken Freudin kengännumerosta sosialisaation merkitykseen, myös taidon pukata palmikkoneuletta! Siinä sitä nyt valmistuu tasaiseen tahtiin. Vielä en paljasta mikä tästä tulee, sen verran on kesken. (Toivottavasti) pianpahan näette! 

Leikisti lakkaa

"Mistä sä nyt lakkahilloa olet taikonut?" Tämä hillo on taas niitä ruokapöydän keskustelun avaajia, oikeita kulinaristisia cocktail ring-faktoreita. Ja koristaa kivasti niin puuroa kuin narsku(leipä)juustoakin - ulkonäöllisesti toimii lakkahillona kuin väärä raha. Karviaisia tosin jäi vielä melko ruhtinaallinen määrä. Käyttöehdotuksia otetaan kernaasti vastaan!

Leikisti lakkahillo

500 g porkkanoita raasteena
1 l vihreitä karviaisia
0,5 dl vettä
kanelia
inkivääriä
500 g hillosokeria

Kuori ja raasta porkkanat. Laita veden kera kattilaan, lisää karviaiset. Heitä mukaan vähän kanelia ja maun mukaan inkivääriä, itse laitoin noin teelusikallisen. Keitä, kunnes marjat ovat mössööntyneet ja porkkanat pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella, lisää sokeri ja keitä noin 10 minuuttia. Purkita, anna jäähtyä ja pistele puuron, lettujen tai leipäjuuston kera. Tai hamstraa koko sato hilloiksi ja ylläty jouluna iloisesti löytäessäsi purnukat hyllyjen kätköistä.

Wokkia ja kirsikoita, kiitos

Tänään pyörittelin kädessäni niin omituisen kaunista ainesosaa, että lähes pakottava tarve postata lopputulos tänne pääsi iskemään. Kyseessä oli siis substanssi nimeltä munanuudeli. Luulin että nuudeleista kaunein on vermicelli, mutta myönnän erehtyneeni. Tämä johdonpätkä päätyi siis varsin hyvän wokin kaveriksi. Tofukin sattui olemaan parasta ennen -päivän lähestymistä juhlistavassa tarjouksessa, joten siitä vähän rakennetta improvisoituun sekoitukseen. Nautittavaa jopa.
  
Teriyaki tofu wokki

150g maustamatonta tofua
sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 porkkanan
½ paprikaa
½ parsakaalia
½ kukkakaalia
½ pss vihreitä pakastepapuja
cashew-pähkinöitä
oliivi öljyä paistamiseen
teriyaki-kastiketta
jauhettua inkivääriä
yksi "solmu" munanuudelia
halutessasi sweet chili-kastiketta


Pilko tofu suikaleiksi ja paista pannulla pienessä öljytilkassa. Lisää sipulit ja valkosipuli, kuori ja suikaloi porkkana. Paloittele kaalit ja laita ne nuudeliveden päälle höyryttymään. Heitä porkkanat ja paloiteltu paprika pannulle tofun ja sipulisilpun sekaan, lisää pavut ja pähkinät. Kun parsa ja -kukkakaalit ovat pehmenneet lisää ne pannulle. Lorauta joukkoon oman maun mukaan teriyaki-kastiketta ja ripottele joukkoon inkivääriä. Itse laitoin noin teelusikallisen, kyseisestä mausteesta kun pidän ja nuhaa karsastan. Kun tofu on saanut rusehtavan pinnan ja pähkinät hieman pehmenneet, siirrä pois liedeltä. Tarjoa munanuudelien ja sweet chilin kanssa.

Ai niin ja ne kirsikat! Puutarhassa siis kypsyy nyt jo kaksi puullista toivottavasti meheviksi paisuvia pieniä vihreitä ihmeitä, joista porukka maksaa 6€ litralta Porin torilla. What is this ripoff? Omia marjoja odotellessa.

Kesä, kiisselit ja pettymys

Huhtikuun alkua edeltävällä viikolla lämpöasteita oli jo parhaimmillaan päälle kymmenen. Aprillipäivänä tulee lunta taivaan täydeltä. Ya kidding me, kesä? Nyt lumien sulettua (taas! Uusia odotellessa?) luvassa on järjenvastaista kesäfiilistelyä, eli parasta ja ehkä myös yhtä nopeimmista jälkkäristä/iltapaloista ikinä. Vanha kunnon maitokiisseli oli jo lähes päässyt unohtumaan hylättyäni maitotuotteet arkiruokavaliostani. Jollain tapaa soija/kauramaito ei vaan mielestäni maultaan sopinut kyseiseen ex-suosikkiini. Nyt tuli ostettua tuota Alpron ilmeisesti uudistunutta soijamaitoa, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Heti maistettuani tuli vaan kiisseli mieleen, maku muistutti niin paljon perushylamaitoa. Ja hyväähän siitä sitten tulikin. Ja kesäistä, pakastemansikoista huolimatta.

Mansikka-appelsiini kerroskiisseli
Pikaisesti kahdelle koeviikon väsyttämälle




n. 2,5 dl soijamaitoa
n. 3 tl perunajauhoja (määrä riippuu täysin siitä kuinka tönköä kiisseliä haluat. Meillä suositaan melkein juotavaa versiota -> vähän jauhoja)
Hinu vaniljasokeria

1 appelsiinin mehu
1 dl mansikoita
2 tl perunajauhoja
minttua

Sekoita soijamaito ja perunajauhot kattilassa, kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Mausta haluteassasi pienellä ripauksella vaniljasokeria. Purista appelsiinin mehu ja kaada toiseen kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja mansikat, kuumenna. Mukaan voi heittää jo tässä vaiheessa mintun lehtiä. Kaada kerroksittain tarjoilumaljoihin, heitä peliin viimeistään nyt ne mintun lehdet. Tarjoile, nauti ja häivy lukemaan yhteiskuntaopin kokeeseen.

Niin joo, ja varoituksen sana! Viikonloppuna oli tarkoitus paistaa lettuja, ja päätettiin kokeilla Sokoksesta löytynyttä Soyatoo-merkkistä törkysen kallista valmissoijakermavaahtoa. Ei tule ulos purkista! Eikä sitä voi ilmeisesti puhkaistakaan, kun painepakkauksissa aina varoitellaan "polttamasta tai puhkaisemasta tyhjänäkään". No toi on vielä täysi, ja tulee ilmeisesti aina olemaankin. Paketissa neuvottiin ottamaan pois jääkaapista vähintään 10 minuuttia ennen käyttöä - noudatettu on, kuumaa vesihaudetta kokeiltu myös, sekä bartender tyyppistä 12 minuutin sheikkaussessiota. Ja siellä on ja pysyy. Turhakkeet on turhakkeita, todeistettu jälleen.

//fiilistely: Natsit palaavat sitten sieltä kuustaan tänään! Jo on odotettukin. Viikonloppuna laskeutumista todistamaan Tampereelle.

Шapuskaa

Koulun puolesta Venäjän matkan toteutumiseen lienee vielä ainakin puoli vuotta odotettavaa. Matkakuumeilua olen ennenkin hoitanut paitsi kohdemaan kirjallisuuteen (Nabokov, anyone?) tustumalla, myös fuusiokokkauksilla. Ja laskiaisen kunniaksi pääsinkin kokeilemaan Borssikeiton ja hernerokan rakkauslasta, borssirokkaa. Resepti löytyi varsin idearikkaaksi osoittautuneesta Herne rokkaa-kirjasta, joka väliteksteineen inspiroi jopa uuteen t-paidan painatukseen. Tapauksesta lisää jatkossa(ko,kö?).



Borssirokka

250 g kuivattuja herneitä
1,75 l vettä
n. 250 g raakaa punajuurta
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl hapankaalia
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl valkopippuria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1tl paprikajauhetta
ripaus chiliä

Liota herneitä kylmässä vedessä vähintään 8 tuntia. Kaada liotusvesi pois. Keitä herneitä 1,5-2 tuntia. Kuori ja raasta sinä aikana punajuuret ja hienonna valkosipuli. Lisää punajuuriraaste ja valkosipuli kattilaan, kun herneet ovat kiehuneet noin puoli tuntia. Lisää loput ainekset kattilaan, kun keitto on kiehunut noin tunnin.

Lisänä tarjoiltiin eilen leivottuja karjalanpiirakoita (reunojen rypyttäminen jos joku on terapeuttista hommaa) sekä Ihan Munatonta™ -voita. Jälkimmäinen syntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan joko kovasta tai pehmeästä tofusta, herneistä, ripauksesta suolaa ja vegaanisesta margariinista. Kaikki vaan sekasin ja piirakalle. Tai ruisleivälle, juu neim it. Jälkkärinä esittelen viime viikonloppuista Tampereen reissun ostostani - ehkä paras musta tee ikinä. Vaniljan johdosta melko makeaa, mutta toimii etenkin näin jälkkärinä. Itärajan takainen naapuri olisi käsitykseni mukaan perinteikkäästi sekoittanut juomaansa vadelmahilloa.

Perimmäiseksi kysymykseksi jää; kuuluuko borssirokka tarjota smetanan vai sinapin kanssa? Elämän suuria kysymyksiä.

Halpaa maanantaita ja laiskaa laskiaista

Näin sunnuntain ratoksi. Viime aikoina Porin laitamien kirppikset ovat enemmän tai vähemmän pursunneet jos jonkinmoista materiaa, tässä muutamat sämplet tuoreimmista löydöistä.



Vyö kierrätyskeskuksen laarista, hintaa siinä 0,10€ paikkeilla, ehkä maailman hienoimman värinen farkkupaita (nepparit!) Sisätorilta eurolla.



Kierrätyskeskuksesta löytyneen marsipaanirasian uusi ura penaalina. Kolisee kivasti laukussa, muttei enää tuoksu marsipaanilta (pettymys sinänsä). Ehkei ihan kaikkea luksusta voi odottaa viidellä sentillä saavansa kuitenkaan.



Adidaksen reppu oli hyväkuntoisuudessaan yllättävämpää luokkaa, eikä 10€ tuntunut järin pahalta sijoitukselta kun tarvetta selkärepulle on. Haflöfsin päivärinkkaan ei jostain kumman syystä ole edelleenkään varaa.

Cheap mondayn (lievästi isot) farkut kierrätyskeskuksesta eurolla. Olin jo hyvää vauhtia löytymässä marsipaanikippani kanssa kassalle, kun kyseinen pääkallo sattui silmiin elämää suuremman denimröykkiön seasta.

Ennen kukonaskeleesta tuli vain masentavasti mieleen windows 95. Nyt kannan sitä paidassani. Niin se mieli vaan muuttuu. Hyllymeren antia viidelläkymmenellä sentillä.

Loppuun vielä perinteen kunnioitusta pienellä muunnoksella. Kookoslaskiaispullat! Pidempi korsi tarjoaa mahdottoman hyvän vegaanisen peruspullataikinan, joka soijakermavaahdon ja mansikkahillon kera taipuu pulkkamäkeenkin kuljetettavaksi. Epäkesko olemus lienee toissijaista, veitsikäsi yrittää ensi kerralla skarpata lakkien leikkaamisessa. Olisittepa nähneet toissapäiväiset täytetyt paprikat!