torstai 29. syyskuuta 2016

Rakas raitapaita

Kuten viimeksi kertoilin, Jyväskylän neulefestareilla tuli käytyä ja langat ostettua. Aloitin Breathing Space -paidan heti kotiin päästyäni, ja parin kuukauden on-off-neulonnan jälkeen paita oli valmis.


Jyväskylässä oli aivan liikaa toinen toistaan kauniimpia keriä, valinnan vaikeus iski siis ihmiseen. Lopulta päädyin ostamaan pääväriksi Cascade Yarnsin Heritagea ja raitoihin Snail Yarnin merino twistiä. Jälkimmäinen ei ollut entuudestaan tuttu, mutta muotoutui lähes kättelyssä jonkinmoiseksi lempi-asiaksi, sillä värit sekä neulottavuus olivat molemmat kerrassaan huippuluokkaa. Ja pakko sanoa, vaikka itse sanonkin, väriyhdistelmä on aika kiva!


 Kyseinen paita on ollut omalla listalla jo pitkän aikaa. Ja kaikkihan tän nyt on neulonut, vai? Olin päättänyt että tämä on nyt se neule johon satsaan, eli ostan kerrankin oikeasti kivat langat. Valinta osui nappiin, ja nyt paita on ollut käytössä melkein joka päivä. Juuri sopivan lämmin näihin syyskeleihin, ja ei kutita, kiitos pehmeiden lankojen. Lisäksi koko vaattesta tuli niin pitkä, että kyseessä on ehkä ennemminkin tunika kuin paita, joka helpottaa pukemista entisestään.

Kuten kaikki muutkin Veera Välimäeltä neulomani ohjeet, oli tämäkin hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Työ toimi myös hyvänä lyhennettyjen kerrosten -kammon loiventajana, sillä tämän neulottuani en ehkä koe ihan niin suurta pelkoa wrap and turnia kohtaan. Vähän kutkuttaisi pistää puikoille toinen samanlainen, tietenkin eri väreissä tällä kertaa.


Kuvissa vilahtaa myös uusi juttu, parveke! Eli se mitä nyt on kolme vuotta haikailtu. No nyt se on, näet muutimme kesällä. Jotain kotikierrosta ehkäpä bloginkin puolelle jossain kohtaa etsiytyy. 

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kesä koittaa neulojallekin

Muutama aika on jälleen vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Neuleita on valmistunut tasaisella tahdilla kesän aikana, tässä muutama uusin. Molemmissa neuleissa on paljon samaa: ovat samaa lankaa, menivät lahjaksi ja toimivat rentouttavina välipalatöinä isommissa urakoissa, jotka odottavat vielä julkistusta. 

Tämän pienen villatakin unohdin esitellä kun se vielä oli ajankohtainen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Kyseessä on pienempi ja puuvillaisempi Harvest - sama takki joka nähtiin alkuvuodesta aikuisten koossa täällä blogin puolellakin. Koska villis meni liikkuvaiselle parivuotiaalle, lisäsin takkiin napit kiinni pitämään. Pohdin myös josko olisin saanut jotenkin integroitua hupun kaavaan mutta en pikaisesti keksinyt hyvää tekniikkaa, joten päädyin hylkäämään idean. Lankana toimi Novitan Miami.



Jollain tapaa koko takissa on vähän Havaji-fiilis, ehkä ne on nuo napit ja vihreä väri. 



Toinen lahjaksi mennyt Miami-neule oli huivi, johon tykästyin niin paljon että nyt on jo samankaltainen itseä varten puikoilla. Eiku-huivi oli todella kiva neuloa, juuri sellainen television katselu neule jota kaipasinkin tähän väliin. Olen ennen tehnyt enimmäkseen Baktus-mallisia kolmiohuiveja, jotka alkavat jo tuntumaan vähän puuduttavilta. Siksi olikin kiva vaihtaa mallia, varsinkin kun lopputuloksena oli sekä lahjansaajaa että itseä mielyttävä huivi. 





Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo reunapitsi on omaan silmääni tosi nätti. Nirkkoreunaa tein sellaiset kaksi tuntia, silmukoita kun oli tuossa vaiheessa muutama. Seuraavaksi esittelen varmaankin raidallisen ja ainaoikeinneuleisen version tästä huivista, josta on niin ikään myös tulossa oikein mukavan näköinen.


Nyt odotellaan innolla ensi viikonlopun Jyväskylän reissua, jolloin suuntaan Titityyn järjestämille neulefestareille. Aikomuksena olisi hankkia langat uuteen neuleprojektiin, josta lisää ehkä ensi kerralla.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Basilikaa

Tänään, kahden viikon aherruksen kunniaksi, valmistui keväinen neuletakki. Ei, ei ole puuvillaa, mutta mielestäni pitsi on aina kevään merkki. Ohjeena Basilika, lankana Novitan Isoveli. Kyseessä on siis saumattomasti ylhäältä alaspäin neulottu villis, jota oli kiva neuloa pääasiassa kiinnostavien pitsiosien ja toisaalta yksinkertaisen sileän ansiosta. Kerrassaan hieno siitä omaan silmääni tuli, pykäreunat ja korkea kaulus ikään kuin viimeistelevät takin.


Mutta mikä homma pingotusneulojen etsimisessä olikaan! Ennen olen pitkälti kiireessä höyryttänyt neuleeni, mutta nyt ajattelin tehdä parannuksen ihmisenä ja oikeasti kastella ja pingottaa työn - pitsihän tykkää sellaisesta käsittelystä? Alusta löytyi, mutta ruostumattomia nuppineuloja ei niin mistään. Varsinkaan sellaisia T-muotoisia. Lopulta, pitkällisen etsinnäin tuloksena, löysin jonkinlaisia ruostumattomia versioita Tigerista. Hyvin toimittivat virkansa, ja olisiko hinta ollut euro pakettia kohden. Jossa on siis paljon, todella paljon nuppineuloja.




Villatakki on niin ikään kivan paksu, kiitos tuhdimman langan. Sopii näihin Suomen kevät- ja kesäkeleihin varsin hyvin. Pitsiset hihat ja nappilista mukavasti pehmentävät ilmettä. Ja pisteet suunnittelijalle tuosta nappilistan muodosta: mahtava keksintö meille, joilla napilliset vaatteet aina irvistelevät.


Sellainen villa-asia tälläkertaa. Nyt (toivottavasti) keväisen viikonlopun viettoon!

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Mörkötakki

Miten voikaan ihminen Mörköä muistuttaa? No, näiden kuvien puitteissa voisin todeta että melkolailla.






Sain siis valmiiksi uuden kevät takin. Kankaat Eurokankaan palalaarista, päällinen ulkoilukangasta ja vuori joustosatiinia, kaavana Burdan (5/2012) malli 19. Muokkailin vähän omien taitojen mukaan, ja täytyy myöntää että olen tosi tyytyväinen. Väri on mukava, ja kierrätyskeskuksesta haalittu neonpinkki muovinen vetoketju nivoo kivasti räikeän vuorin ja harmaan päälisen yhteen. Ensimmäistä kertaa tein takkiin vetoketjutaskut ja olin aika ylpeä itsestäni kun onnistuin kerralla. Koin tuon aikoja sitten virkatun, muhekan mutta muovisen (lankana oli joku Novitan muovipusseista kierrätetty otos - ah mitä ekoilua!) huivin sopivan takkiin melko hyvin.

Ja niin vierähti tämä viikonloppu uudessa ompelunurkassa. Olen siis vihdoin saanut paikan johon sijoittaa kaikenkattavasti käsityötarvikkeet - siitäkin ehkä lisää tulevaisuudessa. Nyt kohti uutta viikkoa!

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uudet neuleet

Jonkin aikaa on jälleen vierähtänyt viimeisestä postaukseksta, joulut ja uudetvuodetkin olivat välissä. Monenmoista joululahjaa tein itse tänäkin vuonna, tosin aika viimetinkaan, joten kuvaslado jäi uskomattoman laihaksi. Oikeastaan ainoa varsinainen lahja, josta nappasin kunnon kuvat olivat Kin -sukat.



Lankana 7 veljestä. Malli oli todella mielyttävä neuloa ja sukat valmisuivatkin nopeasti syyskuun pimeinä iltoina. Valepalmikot ovat aina mukavaa vaihtelua apupuikolla neulottaviin, leveämpiin kohokuvioihin, ja tykkään myös koko lopputuloksen ulkonäöstä. Kelpasivat myös ilmeisesti hyvin niin ikään lahjan saajalle - pienistä virheistä huolimatta.


 Seiskaveikkaan jäi into päälle, onhan se sen verran mukava (ja edullinen verrattuna moneen muuhun hienompaan vastineeseen) lanka neuloa. Joten vuoden ensimmäinen työ, Harvest -villatakki, valmistui parissa viikossa. Kyseessä oli ensimmäinen saumattomasti ylhäältä alaspäin neulomani vaatekappale, ja hyvän ohjeen kera onnistuin yllättävänkin hyvin. Paitsi että sain projektista huimasti rohekutta isompien töiden neulomiseen, myös oivan tekosyyn hankkia kuvissa näkyvän huivisoljen, jonka perään olin haikaillut jo kauan.





Näin on tämä vuosi alkanut täällä, pitkälti neulehommien ja kandin parissa. Kuullaan toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin!

(PS. Ravelryni päivittyy tällä hetkellä nopeammalla tahdilla kuin blogi, jostain kumman syystä,)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Uskallus-saavutus

Kuten varmaan huomata saattaa, tämän blogin kuvat harvoin sisältävät ihmisiä tai mitään muutakaan kovin eläväistä. Tähän on pitkälti kaksi syytä: malleja on hankala löytää ja itse pelkään kuollakseni esiintymistä kameran toisella puolen. Syistä, jotka ovat allekirjoittaneelle edelleen epäselviä, olen kuitenkin opetellut jopa - skandaalinomaista! - poseeraamaan. Tai en tiedä voiko tuota kameran edessä lamautuneena seisomista ja jännityshymyä kovinkaan hyvin poseeraamiseksi kutsua, mutta joka tapauksessa en juokse automaattisesti kuvaajan selän taa kun kamera otetaan esiin. En ole ylpeä itsestäni, mutta sentään neuleet pääsevät joskus elävän mallin ylle kuvattavaksi. Tämä olkoon päivän uskalluskokemus.

Kirjoittelusta on ollut jälleen taukoa, mutta se ei toki tarkoita ettei mitään olisi valmistunut - päinvastoin! Suurin saavutukseni kesätöiden aikana oli tämä Vintage neuleet -kirjan Jayne -mallin neulominen. Nappeja neule ei koskaan saanut, enimmäkseen koska sopivia ei tuntunut kivienkään alta löytyvän. Ja takakappale on puhtaasti helmineuletta.


Itse työhön olin hyvin tyytyväinen, vaikka pitsin neulominen näin suuressa kaavassa jännitikin alkuun. Onneksi mallikerta oli hyvin yksinkertainen, joten neulominen oli paitsi joutuisaa, myös varsin mukavaa. 


Valitsin ohjeesta neulottavaksi L-koon, joka mittojen mukaan oli lähimpänä totuutta, mutta lopputulos on sanalla sanoen iso, etenkin vyötäröltä. Siksi kuvissa näkyvä vyö, jonka kanssa olen tavannut pukea neuleen.


Kaiken kaikkiaan malli oli mukava sekä neuloa että pitää päällä. Lankana toimi Novitan puuvillainen Kotiväki huvila, menekki noin kolme kerää: hintaakaan ei siis paidalle huimasti kertynyt. Ja tämähän oli nyt sitten virallisesti ensimmäinen käyttöön päätynyt itselle tehty suurempi neuletyö. Jipii!

Toinen jo vähän aikaisemmin valmistunut suosikki on Tailwind -huivi jämälangoista. Lankoina siis vähän sitä sun tätä, mutta lopputulokseen olen todella tyytyväinen.


Pituutta huivilla on 190 cm, mikä ei ihan käy ilmi näistä kuvista. Kyseinen neule on varsin lämmin ja kätevä väriläiskä, joka menee niin kaulassa kuin hartioillakin.



Tällä hetkellä puikoilla valmistuu joululahjoja, joista mahdollisesti lisää jo lähiaikoina.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Uuteen kotiin

Kauhun hetkiä koettiin jo aikaisemmin viikolla kun tuparilahjan keksiminen otti koville. Näppäränä henkilönä halusin tehdä jotain itse, hyödyllistäkin saisi olla - ei koristeita vaan käyttöesineitä. Päivää ennen tupareita iski inspiraatio nähdessäni nämä tiskirätit. Sellainen nikutettiin kovalla kiireellä Novitan bambu -langasta. Lisäksi ostin lähikaupasta luonnon jouhella varusetun tiskiharjan ja eko-astianpesuainetta. Tiskatahan pitää ihan liian usein, joten mikäs sen parempi lahja kuin itse tehty tiskirätti, laadukas harja ja hyvän tuoksuinen pesuaine? Nämä sujautin tällä ohjeella jämäkankaista ompelemaani kangaskoriin.




 Toivotaan että kelpaa. Hyvät viikonloput, askarrelkaa ahkerasti!