Tossuttaa

Käväisin siis pari viikkoa sitten pikaisesti Tampereella. Pääsin vihdoin käymään Lankakauppa Kerässä sekä Design Boulevardissa. Jälkimmäisestä tarttui mukaan muutamat teipit, lankakaupasta taas muhevan väristä Debbie Blissin Rialto Lacea, josta olisi tarkoitus väkertää kapea pitsihuivi, joka ehkäpä jopa melkeinpä voisi päästä koristamaan juhlijaa ensi kevään yo-juhliin. Jos nyt siis sellaiset tulee, ja jos puku sattuu menemän sävy sävyyn. Yksi lemppariväriestäni on kuitenkin kyseessä, joten yhtään mahdottomuus tämä yhteensopivuus ei olisi.

Teipeistä värkkäilin päälysteet muutamaan Cha-teepurkkiin, jotka nykyisin toimivat Helsingin ruokamessuilta ostettujen teelaatujen kotina. Mansikan makua myötäilevä on vihreä tee -pohjainen sekoitus, jonka lehdet ovat ihan hervottoman kokoisia. Hauduttaessa menee helposti kitkeräksi, mutta operaation onnistuessa varsin pehmeän ja makean makuinen juoma. Toffeetee taas oli ihan täyskymppi, makiaa ja herkullista. Sopinee kylmiin loppusyksyn iltoihin. Musta tee -pohjaisena tätä on myös helppo jalostaa eteenpäin maitovaahdolla ja mausteilla = toffeechai, nom!

Eilisillan ratoksi tuli virkattua pitkästä aikaa jotain. Tällaisia tossuja olisi tarkoitus alkaa väkertämään ties kenelle joululahjukseksi. Värit määritteli jälleen jämälankakoppa, itse olisin ehkä valinnut jotain hiukan jouluismpaa tähän aikaan vuodesta. Tai turkoosia, joka on aina hyvä. Inspiksen hain All about Ami -blogista, josta löytyy yhtä sun toista toteuttamisen arvoista (esim. virkattu Link -amigurumi!). Paitsi se vauva.

Ja viimeisenä ja vähäisimpänä: viiden minuutin koruprojekti - leikkaa, liimaa, pidä. Joulun odotuksellista viikonloppua!

Syksyn tuotteliaisuus

Syyslomalla oli taas hyvää aikaa harppoa käsityöprojekteja etiäpäin.

 Ensimmäisenä ja omasta mielestäni merkittävimpänä tuotteliaisuutena keeppi, jota onkin työstetty jo jonkin aikaa. Ohje oli Novitan sivuilta. Olen ihan ylpeä itsestäni että välillä tuli tehtyä muutakin kuin pipoja, lapasia, huiveja ja villasukkia. Palmikon ja tuon reunuksen väkertäminen oli äärettömän kivaa vaihtelua yksitoikkoiseen tuubihuivien junnaamiseen. Näitä kuvia oli jännä ottaa, olisin halunnut jonkun vähän osuvamman malliksi, mutta käden ulottuvilla satuin olemaan vain itse. En oikeen tykkää kameran tuolla puolen hengailusta ja sen kyllä huomaa. 

Sitten vähän keramiikkatuntien aikaansaannoksia. Viime aikoina olen harjoitellut enimmäkseen dreijausta ja astioiden työstämistä, mutta näköjään aikaa ja hukkapaloja on jäänyt myös muutaman korun verran. Ensimmäisenä kaulakoru, josta tuli tavallaan vähän kauluksien näköinen tapaus. Sitten peruskorvikset, joihin löytyi mukavan viheriö lasite.

 Pika uudistus tuunaus: kyynärpaikat ylijäämähuovasta lempparipaitaan. Tämän tein jo vähän aikaa sitten, tulkoon nyt kuitenkin maan pinnalle.

Ja viimeisenä pieni synttäriyllätys kaverille: amigurumi-cthulhu! Perinteisestihän amigurumit värkätään ihan villalangasta, mutta inspiraation hetkellä lankakorista ei sattunut löytymään vihreää kerää, joten kokeilin otukseen ohutta virkkuulankaa. Hyvinhän se loppujen lopuksi onnistui. Sitten vain avainlenkki kiinni ja ta-dah!

Loppuun muutamat lankaostokset. Tuota keskimmäistä Novutan Rose mohairia ostin kaksi kerää tarjouksesta, ja siitä hapuilenkin jo huivia. Harmaa sukkalanka oli myös kahden euron tarjouksessa, se ja lähimpänä kameraa loikoileva kerä ovat myös menossa jo erääseen työhön. Siitäkin lisää piakkoin, jahka valmistuu. Huivia saadaan vielä odotella, olen pitsineuleen kanssa melko hidas, varsinkin kun omasta päästä ohjetta pukkaa.

 Niin, ja hyvää myöhästynyttä Halloweenia! Ensimmäistä kertaa elämässäni kaiversin kurpitsan tyhjäksi, sepäs jännää!

3 + 1 Maria

Vihdoinkin! Paluu arkeen. Jostain syystä kesälomat eivät ikinä ole merkinneet minulle samaa, mitä sanalla "loma" yleensä tarkoitetaan: rentoa lötköttämistä ja oleilua. Kotoa löytyy aina jotain askaretta ja jollei, niin sitä keksii vähän turhankin helposti lähiympäristöstä. Arkeen paluu merkitsee myös tasaista päivärytmiä ja turvan tunnetta yhteisössä, eli tässä tapauksessa lukiossa. 

Arki alkaa toki uudella kalenterilla, joka ei tänäkään vuonna (sori Lukiolaisten liitto) vakuuttanut kansikuvallaan. Marimekon ale-korista löytynyt hukkapala pääsi siis käyttöön. Feattaamassa kahden viimeisimmän vuoden Marimekko päällysteiset kalenterit, molemmat alá Lukiolaisten liitto.

 

 Sinikuvioisuus olkoon siis vuoden teema:

Ja se +1, eli jo aikoja sitten näpsitty kännykkäpussi. Vuorikangas ei kylläkään ole Mekkoa, vaan kierrätyskeskuksesta löytynyt pikkupala. Nevertheless, nättiä kuosia sopii aina käyttää.

Moodboardikin orientoitui syksyyn

Hyvää arjen alkua, muistakaa nauttia tylsistäkin rutiineista ja kalenterin sivujen lehteilystä; on se parempaaa kuin jouten norkoilu!

Paidasta pois

Muistaneekohan kukaan enää paitaa, joka löytyi teatteri kirppikseltä keväällä? Itse olin jo unohtanut koko projektin, mutta tänään syystä tuntemattomasta herätessä oli järjetön himo räätälöidä reuhkasta liivimallinen versio. Ja sehän siitä sitten tuli.

Loma + jämät = tuotteliaisuutta

Lomailu tunnetusti tekee ihmeitä, niin mielelle kuin viimeisimmistä projekteista jäljelle jääneille hööreille. Vihdoin ja viimein tuli oikeasti istuttua alas, järjesteltyä ideat pöytään ja ihan tosissaan aloitettua jotain - ja myös lopetettua! Ystävänpäivä-syndrooma (sydämet) iski nähtävästi tasan viikon myöhässä. Hämmentävää.



Viime postissa mainittu Herne rokkaa -opuksen innoittama paita. Haluaisin oppia pitämään vaatekaapissani edes yhtä perusvalkoista t-paitaa, mutta aina ne tapaavat täyttyä ties millä kuvituksilla. Tällä kertaa herneitä - antakaa mahdollisuus. Sama teksti otti silmään muuten myös syksyn Tukholman reissulla bongatussa Hermansin kyltissä. Kyseinen rafla kiinnosti kovasti, mutta juuri sillä hetkellä jäi käymättä. Löytyykö mahdollisesti kokemuksia paikan tarjonnasta?


Rautalangasta vääntäminen on viime aikoina muodostunut lähes kantavaksi teemaksi. Kiva siitäkin materiaalista välillä vääntää jotain muutakin kuin vain kalseita totuuksia. Rusetit eivät ole kalseita, eiväthän?



Ystävänpäivää kynsissä asti. Jostain syystä pinkki ja sydämet yhdistettynä eivät miellytä oikeaa aivolohkoani - toisin kuin asianomaiset värinspiraatioliuskat. Seinien maalailuhaaveet tunkee läpi.


Voikukan lehtien fiilistelyä helmikuussa. Ei siinä mitään väärää oo, jos tykkää. Kukka itsessään on kans ihan nätti, mutta näistä vihreämmistä partikkeleista tulee niin mahtavaa soppaa/levitettä/teetä että käsi lippaan.


Kauan suunnitellut kyynärpääpaikat taivas-tietää-miten-vanhaan villatakkiin. Varmaankin maailman mukavin lohtuvaate, mutta kaikessa harmaudessaan melko, no, harmaa. Vihreä pelastaa villan muodossa.

Ai joo, ja ekat pajunkissat bongattu! Ja +4 astetta eilen. Melkein jo tunnen tennareitten ohuet pohjat jalassa.