3 + 1 Maria

Vihdoinkin! Paluu arkeen. Jostain syystä kesälomat eivät ikinä ole merkinneet minulle samaa, mitä sanalla "loma" yleensä tarkoitetaan: rentoa lötköttämistä ja oleilua. Kotoa löytyy aina jotain askaretta ja jollei, niin sitä keksii vähän turhankin helposti lähiympäristöstä. Arkeen paluu merkitsee myös tasaista päivärytmiä ja turvan tunnetta yhteisössä, eli tässä tapauksessa lukiossa. 

Arki alkaa toki uudella kalenterilla, joka ei tänäkään vuonna (sori Lukiolaisten liitto) vakuuttanut kansikuvallaan. Marimekon ale-korista löytynyt hukkapala pääsi siis käyttöön. Feattaamassa kahden viimeisimmän vuoden Marimekko päällysteiset kalenterit, molemmat alá Lukiolaisten liitto.

 

 Sinikuvioisuus olkoon siis vuoden teema:

Ja se +1, eli jo aikoja sitten näpsitty kännykkäpussi. Vuorikangas ei kylläkään ole Mekkoa, vaan kierrätyskeskuksesta löytynyt pikkupala. Nevertheless, nättiä kuosia sopii aina käyttää.

Moodboardikin orientoitui syksyyn

Hyvää arjen alkua, muistakaa nauttia tylsistäkin rutiineista ja kalenterin sivujen lehteilystä; on se parempaaa kuin jouten norkoilu!

Viikkarin Kyläjuhlaa

 Kyläjuhlien alkuosa siis saatettu menestyksekkäästi Vohvels-kahvilan avästämänä loppuun. Ehdittiin myös kiertämään muutamat pihakirppikset (löytöpostaus tulossa) ja jättämään sokeriset graffitti-jäljet Viikkarin maaperään. Ja kuluttamaan mahtavan Elli Maanpään taidekioski konseptia kolmella tilauksella, joista jokainen miellytti silmää ja idearikkaudellaan hippokampusta. Kiitos tästä mahtavuudesta tänäkin vuonna Viikkarin väelle, tällaista toimintaa kaivattaisiin Poriin (ja koko Suomeen siinä sivussa) lisää.

Mutta ensin muutama Baggu unelma Katokosta. Vielä joskus, ehkäpä? 25 euroa rikkaampana kenties, hyvinkin.

 Elli Maanpään taidekioski oli jo pelkkänä konseptinakin niin tydellisen kutkuttava, ihana, lumoava, inspiroiva, autenttinen ja nostalginen että luukullakoettiin valtaisia ilon ryöppyjä. Puhumattakaan tuotoksista!

 Viimeisimmät kynnet, feat 3D räpellys ensikertaa: askartelutimangit. Pohjalakkaus tosiaan toteutettu perus-ombretyyliin: valkoinen pohja, jolle tuputellaan sienellä kontrastiväriä. Tutoa ja tarkempaa tulosta täältä, Syl and Samin loistoblogista. Niin ja timangien ja kynsiliiman päälle päällyslakkaa, paljon. Lainehtimalla.

Pihakirppisten antia, josta lisää myöhemmin. Pitkästä aikaa löytyi jopa omaan jalkaan sulautuvat kengät. Oikeastaan kahdetkin, kuten huomata saattaa. (Fyi, ruudulliset ja ei-niin-juhlavatlähtivät lopulta mukaan, 3€).

Sairaan viitseliäs

Pääsiäisenä tuli sairastettua ensimmäinen kuume kolmeen vuoteen. Kun pitäisi maata sängynpohjalla on jotenkin kummasti aikaa viimeistellä käsityö jos toinenkin - juuri ne yksilöt jotka on "ihan vaan päättelyä vaille valmiita".

Luhta-paita eurolla ja pitkään lukulistalla ollut The Boy In the Striped Pyjamas. Melkein mätsää tausta ja kirjan nimi, ainostaan poika puuttuu. Ja onhan toi kuitenkin sentään ruudullinen.



Ensin kirrpislöytö, sittemmin käsityö. Eli kierrätyskeskusksesta hamstratuista 0.10€ huiveista kyseinen yksilö päätyi shortseiksi. Toi kuvio muistuttaa liikaa Jaffasta, tosi? Idea koplattu ihan mahtavasta A pair and a spare-blogista. Tee perässä! Nyt shortist menevät vielä yökkäreinä, mutta kyllä kesä kait tulee. Rännän jälkeen.




Vihdoin löytyi samasta paikasta Se Täydellinen Koululaukku. Hinta euron. Sisällä on kätevyyden ruumiillistuma - A4 kokoinen kiinteästi laukkuun kuuluva vetoketjullinen nahkakansio! Ei enää hukkuneita papereita ja unohtuneita fläppejä.




Olen huiman hyvä keräämään kaiken kokoisia ja kirjavia muovikasseja, jotka kannattaisi varmaan juuri tämän tyyppisiä askarteluprojekteja varten ryhmitellä jotenkin väreittäin. Sekalaisia pusseja löytyy vuosienkin takaa - yksi Tukholmasta, toinen tarttui lenkkipolulla mukaan lumien sulettua huomatessani mahtavan kuosin, kolmas on "muisto" tivoliriessusta. Muovikassin materiaali on osoittautunut äärettömän hyväksi kestävyytensä ja vedenpitävyytensä ansiosta. Tällä kertaa Veromodan ja Cubuksen muovit näyttivät jotenkin mätsäävän väreiltään tuohon vetoketjuun, jonka kierrätyskeskuksesta raidasin. Nyt on sitten pussukka aurinkorasvoille. Jota pitää käyttää. Nyt jo.

Teepussien mukana rahtaamiseen löyty elämää helpottava idea Koemaistajasta. Jo tuli loppu (inhottaville) perus-liptoneille, joista liian usein kokousten teetarjonta koostuu. Kankaan virkaa toimitti aivan järkyttävän hieno isoäidiltä peritty Marimekon verhokangas. Vähän kiinnostaisi surauttaa tuosta jotain muutakin, vaikka teepussipassin kanssa mätsäävää. Taustalla vilahtaa myös muuten aluksi pipoksi tarkoitettu jämälanka/yhden illan-projekti, joka virkkuukoukun jämäkkyydestä johtuen päätyikin pannumyssyksi. Toimii se kait näinkin.


Pipa osa x. Tällä kertaa tägi Jonin Marwin-takin hintalapusta, joka on nääs WATERRESISTANT! Kiitosta vaan lahjoituksesta, joka olisi ilmeisesti muuten suunnannut roskiin. Hintalappu siis. Ja vedenpitävä sellainen kaikenlisäksi.

Päänsisäinen Tampereella

Arvatkaa mikä leffa oltiin katsomassa? Ihan vaan muutama vuosi sitä odotettiinkin. Arvostelua ehkä myöhemmin. Nyt vain referoituna: on se hienoo.


Carlings löytö: These Glory Daysin arskat 9,90€. Enää ei tarvi itkeä auringossa.












Ruokailtiin Napolissa (pestosalaatti oli kyllä jees, mutta edelleen lempparinani jatkaa Vapiano - miksi oi miksi kyseinen lafka on niin heikosti Suomessa edustettuna?) ja ikisuosikki Vohvelikahvilassa, jonka vieraskirjasta löytyi myös mielenkiintoa herättänyt arvostelu Tampereen gallerioista. Melko kätevää. Pääsin pitkästä aikaa maistamaan rooibosta, joka ei yleensä syystä tai toisesta mainittavasti herättänyt ihastustani. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin tuntemattomaksi jääneen valmistajan veriappelsiini rooibos, joka osoittautui yllättävän pehmeäksi ja tätä kautta myös omaankin hyllyyn toivottavaksi. Suosittelen! Huomaa ehkä suloisin teepannu ikinä. Tulevaisuuden synkronoitu astiastoni tulee noudattamaan kyseistä väriyhdistelmää naurettavan tarkasti.
Matkalukemisena aikoja sitten hehkutettua Stockholm noir-sarjaa. Ensimmäinen osa luettu/katsottu, ja pakko myöntää että toimii paremmin valkokankaalla. Ruotsalaiset dekkarit (John Ajvide Lindqvistin tuotanto!) jatkavat myös omissa mieltymyksissäni voittokulkuaan, mutta Lapidus ei töksähtelevyydessään lyö ihan läpi.