Tossuttaa

Käväisin siis pari viikkoa sitten pikaisesti Tampereella. Pääsin vihdoin käymään Lankakauppa Kerässä sekä Design Boulevardissa. Jälkimmäisestä tarttui mukaan muutamat teipit, lankakaupasta taas muhevan väristä Debbie Blissin Rialto Lacea, josta olisi tarkoitus väkertää kapea pitsihuivi, joka ehkäpä jopa melkeinpä voisi päästä koristamaan juhlijaa ensi kevään yo-juhliin. Jos nyt siis sellaiset tulee, ja jos puku sattuu menemän sävy sävyyn. Yksi lemppariväriestäni on kuitenkin kyseessä, joten yhtään mahdottomuus tämä yhteensopivuus ei olisi.

Teipeistä värkkäilin päälysteet muutamaan Cha-teepurkkiin, jotka nykyisin toimivat Helsingin ruokamessuilta ostettujen teelaatujen kotina. Mansikan makua myötäilevä on vihreä tee -pohjainen sekoitus, jonka lehdet ovat ihan hervottoman kokoisia. Hauduttaessa menee helposti kitkeräksi, mutta operaation onnistuessa varsin pehmeän ja makean makuinen juoma. Toffeetee taas oli ihan täyskymppi, makiaa ja herkullista. Sopinee kylmiin loppusyksyn iltoihin. Musta tee -pohjaisena tätä on myös helppo jalostaa eteenpäin maitovaahdolla ja mausteilla = toffeechai, nom!

Eilisillan ratoksi tuli virkattua pitkästä aikaa jotain. Tällaisia tossuja olisi tarkoitus alkaa väkertämään ties kenelle joululahjukseksi. Värit määritteli jälleen jämälankakoppa, itse olisin ehkä valinnut jotain hiukan jouluismpaa tähän aikaan vuodesta. Tai turkoosia, joka on aina hyvä. Inspiksen hain All about Ami -blogista, josta löytyy yhtä sun toista toteuttamisen arvoista (esim. virkattu Link -amigurumi!). Paitsi se vauva.

Ja viimeisenä ja vähäisimpänä: viiden minuutin koruprojekti - leikkaa, liimaa, pidä. Joulun odotuksellista viikonloppua!

Sairaan viitseliäs

Pääsiäisenä tuli sairastettua ensimmäinen kuume kolmeen vuoteen. Kun pitäisi maata sängynpohjalla on jotenkin kummasti aikaa viimeistellä käsityö jos toinenkin - juuri ne yksilöt jotka on "ihan vaan päättelyä vaille valmiita".

Luhta-paita eurolla ja pitkään lukulistalla ollut The Boy In the Striped Pyjamas. Melkein mätsää tausta ja kirjan nimi, ainostaan poika puuttuu. Ja onhan toi kuitenkin sentään ruudullinen.



Ensin kirrpislöytö, sittemmin käsityö. Eli kierrätyskeskusksesta hamstratuista 0.10€ huiveista kyseinen yksilö päätyi shortseiksi. Toi kuvio muistuttaa liikaa Jaffasta, tosi? Idea koplattu ihan mahtavasta A pair and a spare-blogista. Tee perässä! Nyt shortist menevät vielä yökkäreinä, mutta kyllä kesä kait tulee. Rännän jälkeen.




Vihdoin löytyi samasta paikasta Se Täydellinen Koululaukku. Hinta euron. Sisällä on kätevyyden ruumiillistuma - A4 kokoinen kiinteästi laukkuun kuuluva vetoketjullinen nahkakansio! Ei enää hukkuneita papereita ja unohtuneita fläppejä.




Olen huiman hyvä keräämään kaiken kokoisia ja kirjavia muovikasseja, jotka kannattaisi varmaan juuri tämän tyyppisiä askarteluprojekteja varten ryhmitellä jotenkin väreittäin. Sekalaisia pusseja löytyy vuosienkin takaa - yksi Tukholmasta, toinen tarttui lenkkipolulla mukaan lumien sulettua huomatessani mahtavan kuosin, kolmas on "muisto" tivoliriessusta. Muovikassin materiaali on osoittautunut äärettömän hyväksi kestävyytensä ja vedenpitävyytensä ansiosta. Tällä kertaa Veromodan ja Cubuksen muovit näyttivät jotenkin mätsäävän väreiltään tuohon vetoketjuun, jonka kierrätyskeskuksesta raidasin. Nyt on sitten pussukka aurinkorasvoille. Jota pitää käyttää. Nyt jo.

Teepussien mukana rahtaamiseen löyty elämää helpottava idea Koemaistajasta. Jo tuli loppu (inhottaville) perus-liptoneille, joista liian usein kokousten teetarjonta koostuu. Kankaan virkaa toimitti aivan järkyttävän hieno isoäidiltä peritty Marimekon verhokangas. Vähän kiinnostaisi surauttaa tuosta jotain muutakin, vaikka teepussipassin kanssa mätsäävää. Taustalla vilahtaa myös muuten aluksi pipoksi tarkoitettu jämälanka/yhden illan-projekti, joka virkkuukoukun jämäkkyydestä johtuen päätyikin pannumyssyksi. Toimii se kait näinkin.


Pipa osa x. Tällä kertaa tägi Jonin Marwin-takin hintalapusta, joka on nääs WATERRESISTANT! Kiitosta vaan lahjoituksesta, joka olisi ilmeisesti muuten suunnannut roskiin. Hintalappu siis. Ja vedenpitävä sellainen kaikenlisäksi.

Päänsisäinen Tampereella

Arvatkaa mikä leffa oltiin katsomassa? Ihan vaan muutama vuosi sitä odotettiinkin. Arvostelua ehkä myöhemmin. Nyt vain referoituna: on se hienoo.


Carlings löytö: These Glory Daysin arskat 9,90€. Enää ei tarvi itkeä auringossa.












Ruokailtiin Napolissa (pestosalaatti oli kyllä jees, mutta edelleen lempparinani jatkaa Vapiano - miksi oi miksi kyseinen lafka on niin heikosti Suomessa edustettuna?) ja ikisuosikki Vohvelikahvilassa, jonka vieraskirjasta löytyi myös mielenkiintoa herättänyt arvostelu Tampereen gallerioista. Melko kätevää. Pääsin pitkästä aikaa maistamaan rooibosta, joka ei yleensä syystä tai toisesta mainittavasti herättänyt ihastustani. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin tuntemattomaksi jääneen valmistajan veriappelsiini rooibos, joka osoittautui yllättävän pehmeäksi ja tätä kautta myös omaankin hyllyyn toivottavaksi. Suosittelen! Huomaa ehkä suloisin teepannu ikinä. Tulevaisuuden synkronoitu astiastoni tulee noudattamaan kyseistä väriyhdistelmää naurettavan tarkasti.
Matkalukemisena aikoja sitten hehkutettua Stockholm noir-sarjaa. Ensimmäinen osa luettu/katsottu, ja pakko myöntää että toimii paremmin valkokankaalla. Ruotsalaiset dekkarit (John Ajvide Lindqvistin tuotanto!) jatkavat myös omissa mieltymyksissäni voittokulkuaan, mutta Lapidus ei töksähtelevyydessään lyö ihan läpi.

Viikon verran kuvaa

Kevät vaikuttaa jälleen saapuneen hämmentämään itse kunkin sisäistä kelloa. Ja täyttämään tämän kamerapoloisen muistikorttia. Luonnonvalo ja sen vaikutukset ajankäyttöön, tiedättehän?

Kokoustamista, peltohiihtoa saman lenkin aikana kuun ja auringon valossa, naistenpäivää (meni jo auttamattomasti, mutta Voimasta kannattaa lukea) aleksanterilla sekä lopulta pitsaperjantai soijarouhe kebaba-punasipuli-persikkatäytteellä. Ja kaiken muunkin näköistä, eikä sitten kuitenkaan mitään sen ihmeellisempää. Onneksi!

Ai joo, ja tuo Forsmanin suklaatee oli kyllä vuoden yllättäjä. Jopa melko positiivisella tavalla.