Ikkunalaudattomuuden kukistus ja muita tupakeittiön ratkaisuja

 Jälleen kerran fiksu sanaleikki otsikossa, kukat ja kukistus, haha.. Mutta tosiaan, onni on että perheestä löytyy puutyötaitoisia ihmisiä, jotka voivat rakentaa ikkunalaudattomaan (tai surkean kokoisilla syvennyksillä varustettuun) keittiö-eteis-ompeluhuoneeseen hienoakin hienommat kasviportaat. Tai hyllyn, tai pöydän tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua. Joka tapauksessa, nyt saavat kukat oikeasti valoa ja ihailevia katseita osakseen.

 Ihmeiden aika ei myöskään ole ohi, sillä kuten kaikki muutkin, innostuin minäkin makramee amppeleista, ja kahden hengen pähkäilyllä sekä solmuilulla saatiinkiin aikaan yllä nähtävä teline pienelle mehikasville. Toki siihen jokin suurempikin eliö mahtunee, mutta kokeiluluontoisesti kyseinen kasvi pääsi testaamaan elämää yläilmoissa. Kaksoistasosolmuista ja matonkuteesta improvisoitu systeemi vaikuttaisi hoitavan hommansa.

Tupakeittiömme toimii siis yhdistettynä ompeluhuoneena, keittiönä ja eteisenä. Viimeksi mainitun takia oven vastapäiseltä seinältä löytyy meilenkiintoisesti aseteltu naulakkosyvennys, joka on sinänsä ihan kätevä: talvitakit ja -kengät pois oven suusta kesäisin ja vice versa. Mutta kun se on ruma. Ja vaikea pitää siistinä. Onneksi keksin piilottaa koko ongelman kangasverholla. Ylös kiilattiin suihkuverhontanko (Terrasta, hintaa sellainen 12€) ja kangas (Ikea PS 2014) huoliteltiin reunoistaan, ylös purjerenkaat ja sitten vaan isommilla koukuilla kiinni tankoon. Nyt eivät takkiröykkiöt pilaa ruokailutilaa.

Pienet jutut ja niin suuri ero, halvallakin päästiin. Nyt jatkamaan ansaittua vapaapäivää askartelun ja neulomisen merkeissä. 

Wokkia ja kirsikoita, kiitos

Tänään pyörittelin kädessäni niin omituisen kaunista ainesosaa, että lähes pakottava tarve postata lopputulos tänne pääsi iskemään. Kyseessä oli siis substanssi nimeltä munanuudeli. Luulin että nuudeleista kaunein on vermicelli, mutta myönnän erehtyneeni. Tämä johdonpätkä päätyi siis varsin hyvän wokin kaveriksi. Tofukin sattui olemaan parasta ennen -päivän lähestymistä juhlistavassa tarjouksessa, joten siitä vähän rakennetta improvisoituun sekoitukseen. Nautittavaa jopa.
  
Teriyaki tofu wokki

150g maustamatonta tofua
sipulia
1-2 valkosipulinkynttä
1 porkkanan
½ paprikaa
½ parsakaalia
½ kukkakaalia
½ pss vihreitä pakastepapuja
cashew-pähkinöitä
oliivi öljyä paistamiseen
teriyaki-kastiketta
jauhettua inkivääriä
yksi "solmu" munanuudelia
halutessasi sweet chili-kastiketta


Pilko tofu suikaleiksi ja paista pannulla pienessä öljytilkassa. Lisää sipulit ja valkosipuli, kuori ja suikaloi porkkana. Paloittele kaalit ja laita ne nuudeliveden päälle höyryttymään. Heitä porkkanat ja paloiteltu paprika pannulle tofun ja sipulisilpun sekaan, lisää pavut ja pähkinät. Kun parsa ja -kukkakaalit ovat pehmenneet lisää ne pannulle. Lorauta joukkoon oman maun mukaan teriyaki-kastiketta ja ripottele joukkoon inkivääriä. Itse laitoin noin teelusikallisen, kyseisestä mausteesta kun pidän ja nuhaa karsastan. Kun tofu on saanut rusehtavan pinnan ja pähkinät hieman pehmenneet, siirrä pois liedeltä. Tarjoa munanuudelien ja sweet chilin kanssa.

Ai niin ja ne kirsikat! Puutarhassa siis kypsyy nyt jo kaksi puullista toivottavasti meheviksi paisuvia pieniä vihreitä ihmeitä, joista porukka maksaa 6€ litralta Porin torilla. What is this ripoff? Omia marjoja odotellessa.

Kukkaa pukkaa eli kesäkuun pakollinen puutarhapäivitys™

Eräänä päivänä nuput, toisena kukat. Nyt se chili siis versoo jo kukkaakin. Kovasti muistuttavat kesäkurpitsan (rip, menehdyit ilmojen lämmön virhearviontini seurauksena) kukkia, pitäisikö täyttää ja uppopaistaa? Ehkä miniluokkainen koko voisi vaikeuttaa operaatiota fataalisti.

Myös salaatti ja rucola ovat aktivoituneet viime aikoina. Pian saadaan pupujuureksetkin omasta maasta. Toki myös raparperi näyttää jo parhaat puolensa; piirakat ja kiisselit on tesmattu.

Näin kesäloman alkuun on ollut lähes täydellinen tilaisuus viimeistellä päättelemättömiä töitä, virkata puolituisia pannulappuja loppuun ja pyöritellä jämälankakeriä miettiessä millaista isompaa työtä alkaisi aikansa kuluksi hääräämään. Minä itte -blogin innoittamana mietin jopa jotain niinkin suurivaivaista kuin ihan oikeaa neuletta, toisaalta myös Suuri Käsityö -lehdestä bongatuille tassuttomille ja kantapäättömille joogasukille olisi tarvetta. Miettiessä, miettiessä.

Niin ja sitä patalappu kokoelmaa ja uusi mummonpyörylästä paisunut tyyny viltti-kavereineen.

 

Kasvupäivä

Nyt ne kasvaa! Ja niin että multa pöllyää. Basilika pisti parastaan ja pukkasi lehdet sunnuntaiksi, jolloin saatiin soijarouhemoskaan (=kasvismoussakan versio nro. asdf) basilikat omasta puskasta. Myös chili, kesäkurpitsa ja paprikat versovat varsin mukavasti. Persilja ihmetyttää, sekin on tehnyt työtä käskettyä kasvamisensa kanssa mutta mihin ihmeeseen sitä käyttäisi, kun ei oikein lihaa tule "nautittua". Ehdotuksia otetaan vastaan!

 

Kauan keskeneräisenä norkoillut baskeri/pipo kasvatti myös tupsun ja pääteltyi. Melkein itsestään. Luulin jo että kesä tuli ja pipa jäisi ensitalven lumiksi, mutta kyllä jälleen +9c keleillä kelpaa suojata korvat. No pyöräillessä ainakin.

 

 Kasvava yritys! Ensimmäinen virallisesti myyty korupari.

Vaaterepertuaarikin laajeni kertaheitolla viidellä tekstiilillä + kengillä kun pääsin raidaamaan Porin teatterin puvustamon kirpputorin. Näiden (neliöpilkku-paita ja sopivasti kuluneet herrain kengät, mites ne valmiiksi käytetyn näköiset Converset olikaan) lisäksi löytyi tosiaan Reima-merkkinen duffelitakki, kunnon villavekkihame ja niin paljon minttujäätelön värinen hame että jätskibaari Vohvelin vastaavakin kalpenisi. Ja mainossedän äänellä - "kaikki tämä vain viisi euroa!"

Eipä muuta, kasvatellaan. Niin ja lauantain jälkeen tieossa kuvia yo-juhlalahjuksista, stay tuned!