Rakas raitapaita

Kuten viimeksi kertoilin, Jyväskylän neulefestareilla tuli käytyä ja langat ostettua. Aloitin Breathing Space -paidan heti kotiin päästyäni, ja parin kuukauden on-off-neulonnan jälkeen paita oli valmis.

Jyväskylässä oli aivan liikaa toinen toistaan kauniimpia keriä, valinnan vaikeus iski siis ihmiseen. Lopulta päädyin ostamaan pääväriksi Cascade Yarnsin Heritagea ja raitoihin Snail Yarnin merino twistiä. Jälkimmäinen ei ollut entuudestaan tuttu, mutta muotoutui lähes kättelyssä jonkinmoiseksi lempi-asiaksi, sillä värit sekä neulottavuus olivat molemmat kerrassaan huippuluokkaa. Ja pakko sanoa, vaikka itse sanonkin, väriyhdistelmä on aika kiva!

 Kyseinen paita on ollut omalla listalla jo pitkän aikaa. Ja kaikkihan tän nyt on neulonut, vai? Olin päättänyt että tämä on nyt se neule johon satsaan, eli ostan kerrankin oikeasti kivat langat. Valinta osui nappiin, ja nyt paita on ollut käytössä melkein joka päivä. Juuri sopivan lämmin näihin syyskeleihin, ja ei kutita, kiitos pehmeiden lankojen. Lisäksi koko vaattesta tuli niin pitkä, että kyseessä on ehkä ennemminkin tunika kuin paita, joka helpottaa pukemista entisestään.

Kuten kaikki muutkin Veera Välimäeltä neulomani ohjeet, oli tämäkin hyvin ja selkeästi kirjoitettu. Työ toimi myös hyvänä lyhennettyjen kerrosten -kammon loiventajana, sillä tämän neulottuani en ehkä koe ihan niin suurta pelkoa wrap and turnia kohtaan. Vähän kutkuttaisi pistää puikoille toinen samanlainen, tietenkin eri väreissä tällä kertaa.

Kuvissa vilahtaa myös uusi juttu, parveke! Eli se mitä nyt on kolme vuotta haikailtu. No nyt se on, näet muutimme kesällä. Jotain kotikierrosta ehkäpä bloginkin puolelle jossain kohtaa etsiytyy. 

Kesä koittaa neulojallekin

Muutama aika on jälleen vierähtänyt viimeisestä kirjoituksesta. Neuleita on valmistunut tasaisella tahdilla kesän aikana, tässä muutama uusin. Molemmissa neuleissa on paljon samaa: ovat samaa lankaa, menivät lahjaksi ja toimivat rentouttavina välipalatöinä isommissa urakoissa, jotka odottavat vielä julkistusta. 

Tämän pienen villatakin unohdin esitellä kun se vielä oli ajankohtainen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Kyseessä on pienempi ja puuvillaisempi Harvest - sama takki joka nähtiin alkuvuodesta aikuisten koossa täällä blogin puolellakin. Koska villis meni liikkuvaiselle parivuotiaalle, lisäsin takkiin napit kiinni pitämään. Pohdin myös josko olisin saanut jotenkin integroitua hupun kaavaan mutta en pikaisesti keksinyt hyvää tekniikkaa, joten päädyin hylkäämään idean. Lankana toimi Novitan Miami.

Jollain tapaa koko takissa on vähän Havaji-fiilis, ehkä ne on nuo napit ja vihreä väri. 

Toinen lahjaksi mennyt Miami-neule oli huivi, johon tykästyin niin paljon että nyt on jo samankaltainen itseä varten puikoilla. Eiku-huivi oli todella kiva neuloa, juuri sellainen television katselu neule jota kaipasinkin tähän väliin. Olen ennen tehnyt enimmäkseen Baktus-mallisia kolmiohuiveja, jotka alkavat jo tuntumaan vähän puuduttavilta. Siksi olikin kiva vaihtaa mallia, varsinkin kun lopputuloksena oli sekä lahjansaajaa että itseä mielyttävä huivi. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo reunapitsi on omaan silmääni tosi nätti. Nirkkoreunaa tein sellaiset kaksi tuntia, silmukoita kun oli tuossa vaiheessa muutama. Seuraavaksi esittelen varmaankin raidallisen ja ainaoikeinneuleisen version tästä huivista, josta on niin ikään myös tulossa oikein mukavan näköinen.

Nyt odotellaan innolla ensi viikonlopun Jyväskylän reissua, jolloin suuntaan Titityyn järjestämille neulefestareille. Aikomuksena olisi hankkia langat uuteen neuleprojektiin, josta lisää ehkä ensi kerralla.

Basilikaa

Tänään, kahden viikon aherruksen kunniaksi, valmistui keväinen neuletakki. Ei, ei ole puuvillaa, mutta mielestäni pitsi on aina kevään merkki. Ohjeena Basilika, lankana Novitan Isoveli. Kyseessä on siis saumattomasti ylhäältä alaspäin neulottu villis, jota oli kiva neuloa pääasiassa kiinnostavien pitsiosien ja toisaalta yksinkertaisen sileän ansiosta. Kerrassaan hieno siitä omaan silmääni tuli, pykäreunat ja korkea kaulus ikään kuin viimeistelevät takin.

Mutta mikä homma pingotusneulojen etsimisessä olikaan! Ennen olen pitkälti kiireessä höyryttänyt neuleeni, mutta nyt ajattelin tehdä parannuksen ihmisenä ja oikeasti kastella ja pingottaa työn - pitsihän tykkää sellaisesta käsittelystä? Alusta löytyi, mutta ruostumattomia nuppineuloja ei niin mistään. Varsinkaan sellaisia T-muotoisia. Lopulta, pitkällisen etsinnäin tuloksena, löysin jonkinlaisia ruostumattomia versioita Tigerista. Hyvin toimittivat virkansa, ja olisiko hinta ollut euro pakettia kohden. Jossa on siis paljon, todella paljon nuppineuloja.

Villatakki on niin ikään kivan paksu, kiitos tuhdimman langan. Sopii näihin Suomen kevät- ja kesäkeleihin varsin hyvin. Pitsiset hihat ja nappilista mukavasti pehmentävät ilmettä. Ja pisteet suunnittelijalle tuosta nappilistan muodosta: mahtava keksintö meille, joilla napilliset vaatteet aina irvistelevät.

Sellainen villa-asia tälläkertaa. Nyt (toivottavasti) keväisen viikonlopun viettoon!

Mörkötakki

Miten voikaan ihminen Mörköä muistuttaa? No, näiden kuvien puitteissa voisin todeta että melkolailla.

Sain siis valmiiksi uuden kevät takin. Kankaat Eurokankaan palalaarista, päällinen ulkoilukangasta ja vuori joustosatiinia, kaavana Burdan (5/2012) malli 19. Muokkailin vähän omien taitojen mukaan, ja täytyy myöntää että olen tosi tyytyväinen. Väri on mukava, ja kierrätyskeskuksesta haalittu neonpinkki muovinen vetoketju nivoo kivasti räikeän vuorin ja harmaan päälisen yhteen. Ensimmäistä kertaa tein takkiin vetoketjutaskut ja olin aika ylpeä itsestäni kun onnistuin kerralla. Koin tuon aikoja sitten virkatun, muhekan mutta muovisen (lankana oli joku Novitan muovipusseista kierrätetty otos - ah mitä ekoilua!) huivin sopivan takkiin melko hyvin.

Ja niin vierähti tämä viikonloppu uudessa ompelunurkassa. Olen siis vihdoin saanut paikan johon sijoittaa kaikenkattavasti käsityötarvikkeet - siitäkin ehkä lisää tulevaisuudessa. Nyt kohti uutta viikkoa!

Uusi vuosi, uudet neuleet

Jonkin aikaa on jälleen vierähtänyt viimeisestä postaukseksta, joulut ja uudetvuodetkin olivat välissä. Monenmoista joululahjaa tein itse tänäkin vuonna, tosin aika viimetinkaan, joten kuvaslado jäi uskomattoman laihaksi. Oikeastaan ainoa varsinainen lahja, josta nappasin kunnon kuvat olivat Kin -sukat.

Lankana 7 veljestä. Malli oli todella mielyttävä neuloa ja sukat valmisuivatkin nopeasti syyskuun pimeinä iltoina. Valepalmikot ovat aina mukavaa vaihtelua apupuikolla neulottaviin, leveämpiin kohokuvioihin, ja tykkään myös koko lopputuloksen ulkonäöstä. Kelpasivat myös ilmeisesti hyvin niin ikään lahjan saajalle - pienistä virheistä huolimatta.

 Seiskaveikkaan jäi into päälle, onhan se sen verran mukava (ja edullinen verrattuna moneen muuhun hienompaan vastineeseen) lanka neuloa. Joten vuoden ensimmäinen työ, Harvest -villatakki, valmistui parissa viikossa. Kyseessä oli ensimmäinen saumattomasti ylhäältä alaspäin neulomani vaatekappale, ja hyvän ohjeen kera onnistuin yllättävänkin hyvin. Paitsi että sain projektista huimasti rohekutta isompien töiden neulomiseen, myös oivan tekosyyn hankkia kuvissa näkyvän huivisoljen, jonka perään olin haikaillut jo kauan.

Näin on tämä vuosi alkanut täällä, pitkälti neulehommien ja kandin parissa. Kuullaan toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin!

(PS. Ravelryni päivittyy tällä hetkellä nopeammalla tahdilla kuin blogi, jostain kumman syystä,)

Uuteen kotiin

Kauhun hetkiä koettiin jo aikaisemmin viikolla kun tuparilahjan keksiminen otti koville. Näppäränä henkilönä halusin tehdä jotain itse, hyödyllistäkin saisi olla - ei koristeita vaan käyttöesineitä. Päivää ennen tupareita iski inspiraatio nähdessäni nämä tiskirätit. Sellainen nikutettiin kovalla kiireellä Novitan bambu -langasta. Lisäksi ostin lähikaupasta luonnon jouhella varusetun tiskiharjan ja eko-astianpesuainetta. Tiskatahan pitää ihan liian usein, joten mikäs sen parempi lahja kuin itse tehty tiskirätti, laadukas harja ja hyvän tuoksuinen pesuaine? Nämä sujautin tällä ohjeella jämäkankaista ompelemaani kangaskoriin.

 Toivotaan että kelpaa. Hyvät viikonloput, askarrelkaa ahkerasti!

Keväiset

Pääsiäistä edeltävinä luentoina ja useilla Tampereelle kohdistuneilla bussi- ja junamatkoilla on ollut aikaa neuloa, ja tuotoksina syntyivät seuraavat.

Elämäni ensimmäinen kokonainen kolmiohuivi! Tämä on tehty luentohuivin tapaan, lisäämällä aina neljä silmukkaa joka toisella kerroksella. Lanka oli vähän heräteostos Turun Lankamaailmasta, Marino soft nimeltään. Tuo väriyhdistelmä oli vain kertakaikkiaan paitsi hieno, myös keväinen, joten vastarinta oli turhaa.

Kulmiin tein vielä jämälankavarastosta löytyneestä vaaleanpunaisuudesta pompomit, jotka helpottavat muuten vähän lyhyen huivin kiinni pysymistä.

Sitten se vähän pidempään keskeneräisenä lojunut työ, tuolloinen ööm.. vauvan makuupussi? Kulkee nimellä Baby wrap engalnniksi. Olkoon mikä oli, suloinen ja ainakin tarpeeksi iso siitä tuli. Lankana Isoveli, jota nyt sattui löytymään edulliesti suurempi määrä kaupasta, jota en enää muista. Alle pitää pukea varmasti vaatetta, sen verran karheaa tuo Novitan monitoimilanka on, mutta eiköhän kesällä ja keväällä mene kevyemmästä ulkovaatteesta tai muusta. Unipussi valmistui siis hyvissä ajoin ennen ristiäisiä, lahjaksi kun on menossa.

 Reunoissa kulkee helmineule, huppu tehtiin yhdesä paneelista ja saumattiin umpeen ylhäältä. Kiinitys onnistuu virkatulla lenkillä jonka läpi sujautetaan ketjusilmukkanauhan päässä riippuva pompom. Kaikkiaan todella mielyttävä ja helppo projekti, joka yksinkertaisesti ajanpuutteen takia joutui sivuun hetkeksi. Tulipahan valmiiksi, huh!

Nyt takaisin pääsiäipuuhiin. Hyvää tipujuhlaa, ihmiset!

Joulusta uuteen vuoteen

Ja jälleen kerran olen laiskotellut blogin(kin) suhteen. No, niin se vain joskus on että aina ei jaksa. Sen sijaan olen jaksanut:

• pakertaa joululahjoja viime hetkille saakka
• jopa toimittaa lahjat perille asti
• tehdä jälleen kerran sen liian ison seitanpaistin
• sosialisoida uutena vuotenakin
• neuloa, neuloa, neuloa.

 Siinäpä se juhlahumu tiivistettynä. Olen juuri sitä stressaavaa tyyppiä, siksi on ihan mukavaa palata jo arkeen stressaamaan koulusta ja muista perusjutuista ylivoimaisen juhla-stressin sijaan. Osa joululahjoista syntyi ilman suurempaa stressiä, esimerkiksi tämä ensin villatakiksi tarkoitettu peitto. Kun olisi ollut aika lähteä aloittelemaan hihojen kiinnitystä, tesmasin takkia ympärilleni huomatakseni sen aivan liian leveäksi. No, niinpä neuloin toiseenkin päähän joustimen ja vuoritin koko komeuden kivalla pilkkukankaalla ja kas, siitähän tuli peitto joululahjaksi pikkutytölle!

 Lankana puuvillainen Novitan Miami, joka on sopivan pehmeä ja helppohoitoinen lasten neuleeksi. Kuvio pilven reunalla -takista, vuorikangas puuvillaa. Menee torkkupeitosta ja leikkialustasta, kestää myös konepesun. Aika hyvä siis, eikö?


Pojille taas tein pehmovalaat, jotka olivat uskomattoman helpot ja nopeat ommella. Inspiraatiota on haettu tästä kuvasarjasta, vaikka kaavat sun muut lopulta päädyinkin oman pääni mukaan piirtämään. Vasemmanpuoleinen valas sai mutonsa krippikseltä löytyneestä kuviopuuvillasta ja farkkukankaasta sekä "turvasilmistä", oikeanpuoleinen taas ylijäämäkankaista: takkivillasta (josta siis myös tuli ihka oikea takki, jota voisin esitellä blogissa myöhemmin) ja edellämainitun peiton pilkkupuuvillasta. Tykkäsin näistä aika hurjasti, mielestäni värikombinaatiot toimivat kivasti ja valaat nyt vain ovat muutenkin aika symppiksiä. Myös lahjansaajat tuntuivat pitävän, varsinkin pienempi.

Sellaista juhla-aikaa täällä vietettiin, nyt innolla kohti uutta vuotta, arkea ja uusia käsityötapauksia.

Joululahjontaa (lokakuussa?)

Tänä vuonna yritän ylittää itseni aloittamalla joululahjojen näpertämisen jo lokakuussa. Melkoista edistystä ollaankin jo tällä saralla nähty, kaksi odottaa jo nimittäin valmiina ja yhdestä puuttuu enää toinen hiha ja nappilista. Molemmat jo valmistuneet työt ovat melko pieniä ja yksinkertaisia, mutta vaihtelua vaikeustasoon on tarjonnut juurikin tuo mainitsemani keskeneräinen villatakki, joka varmaankin tulee ansaitsemaan ihka oman postauksen.

 

Päärynä on virkattu jämälangoista, ohje (tai pikemminkin inspiraatio, sillä virkkaus on ehdottomasti hauskempaa ilman ohjeita)  löytyi Kotivinkistä 20/2014. Virkkaaminen ei koskaan ole erityisemmin sykähdyttänyt, mutta pakko on myöntää että tämä työ oli jo melko kiva. Ja lopputulokseenkin olen verrattain tyytyväinen.

Pipo on samaa mallia kuin aikaisemmin blogissa nähty versio. Kuulemani mukaan malli oli todettu hyväksi käytössä, joten harmaan pipan jäädessä pieneksi neuloin uuden, suuremman ja vihreämmän vastineen. Lankana tällä kertaa Drops Baby Merino, joka oli kyllä äärimmäisen mukava neuloa, lopputuloksen ollessa mukavan pehmeä ja joustava.

Jotain olen ehtinyt tekemään myös itselleni, nimittäin uuden lempimekon ja pipon. Sininen takki taas on ehdottomasti yksi parhaista vuoden kirppislöydöistä, vaikka vähän hintava lopulta olikin. Pipa on Novitan Isoveljeä, omalla ohjeella sovellettu peruspalmikko-ihmetys.

Uusi lempimekko valmistui siis myös pari viikkoa sitten, Suuri Käsityö 1/2014 -lehden kaavoilla. Tarkoituksena oli tehdä hillitympi juhlamekko, mutta kaikessa mukavuudessaan ja istuvuudessaan vaate päätyi myös kovaan arkikäyttöön. Jotenkin ajattelin ettei kotelomekko ole yhtään omaan mieleeni ja ulkomuotooni sopiva vaate mutta toisin tuli todistettua. Mekko on siis villakangasta, mutta vuorina toimii joustava Jenna -vuorikangas. Pitkät muotolaskokset näyttävät mielestäni kivalta, ja mietinkin että samalla kaavalla voisi tehdä vaikka minkälaisia vaatteita.

Sellasia täällä on häärätty, lisää ensi kerralla.

Silitysraudalle töitä

Nyt se mallinukke siis saapui. Alkaessani pukemaan häntä yllätyin ikävästi vaatteisiin kertyneiden ryppyjen määrästä. Käytän paljon kotikutoisia vaatteitani, eli kaapin pohjalla makoilusta rypyt eivät ole syntyneet. Ehkäpä syynä lienee vihani silitysrautoja -ja lautoja sekä etenkin niiden kaapista pois ottamista kohtaan. Ja takaisin pistämistä. Joka tapauksessa, tässä muutamia enemmän ja vähemmän ryppyisiä ihmetyksiä, satunnaisessa järjestyksessä. Mahdollisesti myös mielenkiintoisempia, elävän (kuulostaapa hurjalta) mallin päällä kuvattuja kokonaisuuksia tullaan näkemään kunhan löydän suostuvaisen kuvaajan.

Ensimmäisenä mallailin tänään valmistunutta mekkoa. Kangas tarttui mukaan Ideaparkin palalaarista ensinnäkin mahdottoman hienon kuvionsa ja toisekseen laskeutuvuutensa takia - ja osoittautuikin juuri sopivaki kauan kaipaamaani kuminauhavyötäröiseen mekkoon.

Kaava on pikaisesti itse kyhäilty, mallia otin vanhasta kirppislöydöstä jossa taas kankaana oli käytetty paksuhkoa neulosta; näin ollen kyseinen vaaatekappale on tullut useampaan kertaan todettua joko liian viileäksi tai kuumaksi. Kevyempi kangasvalinta ratkaisi pulman, sillä tämä versio on kerrassaan täydellinen niin kesällä kuin kerrospukeutuen syksyllä ja keväälläkin.

 

 Tämän kesän lemppari on ollut kyseinen hyvin simppeli trikoomekko. Tämän oli oikeastaan tarkoitus toimia tekosyynä kaksoisneulan käytön harjoittelulle, mutta päätyikin kovaan käyttöön. Kangas löytyi Porin Eurokankaan palalaarista, hintaa koko palalla oli muistaakseni noin 6€, ja kangasta jäikin tämän ompelun jälkeen vielä rutkasti. 

 

 

Mitä enemmän ompelen omia vaatteitani, sitä enemmän huomaan että juuri ne yksinkertaisimmat ja helpoimmat projektit pääsevät myös eniten käyttöön. Röyhelömekkojen tekeminen on mielenkiintoista ja haastavaa, mutta harvemmin niitä tulee puettua arkipäivään.

 Sitten vähän neulevaatetta. Kesän alussa viimeistelin tämän Novitan Rose Mohairista neulotun yksinkertaisen puseron. Viininpunainen lienee edelleen lempivärejäni, ja juuri tämänkaltainen laatikkomallinen neule on aina mieleeni, mutta tuo lanka.

 

  Se kutittaa. Se raapii. Se on uskomattoman lämmin. Ja samalla liian kylmä. Eli siis pistän kaiken langan viaksi. Vähän harmittaa, pusero oli kuitenkin ensimmäinen itselleni tekemä suuritöisempi neule.

 

 Puserossa on äärettömän helppo venepääntie, raglan ja täysmittaiset hihat. Se on siis lähes kaikkea mitä puserolta toivoisinkin, mutta niin. Malli jälleen kerran omaa sähellystä; neulottu suljettuna neuleena pyöröpuikolla kainaloihin asti ja lisätty suljettuna neuleena kudotut hihat, sitten vain kavenneltu.

Tässä myös kesän suosikkeja, joista varmasti etenkin alaosa tulee jatkamaan kauttaan vielä pitkälle syksyyn paksujen sukkisten kera. Hihaton paita on ollut kultaakin kalliimpi kesähelteillä, ja se toimii mutkattomasti niin housujen kuin hameenkin kanssa. Kaikki kankaat resoria lukuunottamatta jälleen kerran palalaari -heräteostoksia.

 Hameen kangas on aivan suosikkini, mustvalkoharmaa inka-kuvio on aina herättänyt lämpiä tunteita. Kyseinen vaatekappale oli myös ensimmäinen, jossa pääsin kokeilemaan josuto-ompeleen käyttöä uudella ompelukoneella. Hameesta tulikin hyvin kestävä ja joustava. Vyötärön resori on paitsi mukava, myös skarpin näköinen.

Yläosa taas on hyvin laskeutuvaa en-ole-varma-mitä kangasta. Samasta kankaasta eri väreissä olen kuitenkin tehnyt myös housut, joista toivottavasti niitä mielenkiintoisempia kuvia lähiaikoina, sovitusnukelle kun valmiita housuja on hieman vaikeaa mallailla. Paidan yksityiskohtina toimivat pitsinen karrokee ja selässä vetoketju pääntieltä alkaen.

 Ja viimeisenä ompelutuotoksena ne uikkarit. Ovat siis ihan uimapukuihin tarkoittetua kangasta, ja mikä parasta, neonvihreää. Ruskettuneella iholla varsin hienot, talvisella kalkkilaivan kapteenilla ehkäpä vähemmän hienot.

 Malli jälleen kerran omiin pohdintoihin pohjautuva, alaosa vanhojen bikinien pohjalta kaavailtu. Yläosassa melko yksinkertainen selkä, mutta edessä rypytys, joka empiiristen tutkimusteni mukaan näyttää myös kivalta uikkareissa. Ja tietenkin halterneck -tyylinen ylläpitoratkaisu.

Sellaista tällä kertaa, nyt takaisin neuletöiden ääreen.

(Ja ainiin, blogia pystyy nykyään seuraamaan myös Bloglovinin kautta.)