Mörkötakki

Miten voikaan ihminen Mörköä muistuttaa? No, näiden kuvien puitteissa voisin todeta että melkolailla.

Sain siis valmiiksi uuden kevät takin. Kankaat Eurokankaan palalaarista, päällinen ulkoilukangasta ja vuori joustosatiinia, kaavana Burdan (5/2012) malli 19. Muokkailin vähän omien taitojen mukaan, ja täytyy myöntää että olen tosi tyytyväinen. Väri on mukava, ja kierrätyskeskuksesta haalittu neonpinkki muovinen vetoketju nivoo kivasti räikeän vuorin ja harmaan päälisen yhteen. Ensimmäistä kertaa tein takkiin vetoketjutaskut ja olin aika ylpeä itsestäni kun onnistuin kerralla. Koin tuon aikoja sitten virkatun, muhekan mutta muovisen (lankana oli joku Novitan muovipusseista kierrätetty otos - ah mitä ekoilua!) huivin sopivan takkiin melko hyvin.

Ja niin vierähti tämä viikonloppu uudessa ompelunurkassa. Olen siis vihdoin saanut paikan johon sijoittaa kaikenkattavasti käsityötarvikkeet - siitäkin ehkä lisää tulevaisuudessa. Nyt kohti uutta viikkoa!

Joululahjontaa (lokakuussa?)

Tänä vuonna yritän ylittää itseni aloittamalla joululahjojen näpertämisen jo lokakuussa. Melkoista edistystä ollaankin jo tällä saralla nähty, kaksi odottaa jo nimittäin valmiina ja yhdestä puuttuu enää toinen hiha ja nappilista. Molemmat jo valmistuneet työt ovat melko pieniä ja yksinkertaisia, mutta vaihtelua vaikeustasoon on tarjonnut juurikin tuo mainitsemani keskeneräinen villatakki, joka varmaankin tulee ansaitsemaan ihka oman postauksen.

 

Päärynä on virkattu jämälangoista, ohje (tai pikemminkin inspiraatio, sillä virkkaus on ehdottomasti hauskempaa ilman ohjeita)  löytyi Kotivinkistä 20/2014. Virkkaaminen ei koskaan ole erityisemmin sykähdyttänyt, mutta pakko on myöntää että tämä työ oli jo melko kiva. Ja lopputulokseenkin olen verrattain tyytyväinen.

Pipo on samaa mallia kuin aikaisemmin blogissa nähty versio. Kuulemani mukaan malli oli todettu hyväksi käytössä, joten harmaan pipan jäädessä pieneksi neuloin uuden, suuremman ja vihreämmän vastineen. Lankana tällä kertaa Drops Baby Merino, joka oli kyllä äärimmäisen mukava neuloa, lopputuloksen ollessa mukavan pehmeä ja joustava.

Jotain olen ehtinyt tekemään myös itselleni, nimittäin uuden lempimekon ja pipon. Sininen takki taas on ehdottomasti yksi parhaista vuoden kirppislöydöistä, vaikka vähän hintava lopulta olikin. Pipa on Novitan Isoveljeä, omalla ohjeella sovellettu peruspalmikko-ihmetys.

Uusi lempimekko valmistui siis myös pari viikkoa sitten, Suuri Käsityö 1/2014 -lehden kaavoilla. Tarkoituksena oli tehdä hillitympi juhlamekko, mutta kaikessa mukavuudessaan ja istuvuudessaan vaate päätyi myös kovaan arkikäyttöön. Jotenkin ajattelin ettei kotelomekko ole yhtään omaan mieleeni ja ulkomuotooni sopiva vaate mutta toisin tuli todistettua. Mekko on siis villakangasta, mutta vuorina toimii joustava Jenna -vuorikangas. Pitkät muotolaskokset näyttävät mielestäni kivalta, ja mietinkin että samalla kaavalla voisi tehdä vaikka minkälaisia vaatteita.

Sellasia täällä on häärätty, lisää ensi kerralla.

No nyt.

Viime postauksesta on kulunut jo hävyttömän paljon aikaa. Kun tämän kevään ylioppilaat pari kuukautta sitten saivat lakkinsa, ajattelin aloittelevani bloggausta uudelleen. Mutta ei, jotenkin se taas vain jäi. Mutta nyt lienee korkea aika päivittää kuulumisia liittyen, no, kaikkeen.

 

Viimeisin postaus käsitteli siis ylioppilasjuhliani edeltäviä tunnelmia. Mitään dramaattista käännettä ei tapahtunut, juhlat juhlittiin ja huolella juhlittiinkin. Todistukseenkin olin tyytyväinen: neljä Eximiaa ja pari M -kirjainta sekä yksi C -noteeraus. Stipendeitäkin ansaitsin jonkin verran, muistaakseni kuusi yhteensä, esimerkiksi ruotsin kielestä, yleisestä opiskelumenestyksestä ja venäjän kielestä.

Kevään yliopistohaut tuottivat tulosta ja syksyllä 2013 aloitin opiskelut Turun yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa, pääaineenani digitaalinen kulttuuri. Sivuaineena olen tähän mennessä lukenut museologiaa, mutta myös kultturituotanto tai viestintä sivuainevalintoina kiinnostaisivat. Ensimmäisen vuoden opintoihin olen ollut todella tyytyväinen, vaikka ensin Poriin jääminen harmittikin suuresti. Opinnot koostuvat esimerkiksi erilaisten verkkoilmiöiden ja sosiaalisen median tutkimisesta, omana painopisteenäni ovat pelikulttuurit. Valinta tuntui luonnolliselta itsekin jonkin verran pelailevana. "Opiskelijaelämää" en juurikaan ole innostunut (ainakaan vielä) viettämään, sen verran kutimet ja pehmoiset lankakerät houkuttelevat iltaisin että harvakseltaan tulee lähdettyä oikeastaan mihinkään. Lisäksi kun samaa asuntoa asuttaa myös lempi-ihmiseni (imelää? ei toki) niin miksi syyttä poistua. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että Porissa ylipäätään on minkäänlaista opiskelijaelämää, varsinkin sykysisin uusien opsikelijoiden saapuessa lähes joka viikolle riittää jotakin rientoa.  Kaiken kaikkiaan opiskelu on ollut mielekästä, ja ihmisistä ei voi puhua kuin hyvää. Joskus toki haikeilen suuriin yliopistokaupunkeihin, mutta toisaalta täältä löytynee kaikki mitä toivoin ja kun opiskelukokonaisuuskin on mieluinen, niin voin aina lopulta päättä haikailun turhaksi.

Opiskelupaikka tiesi muuttoa kaupunkiin, ja nykyisin asutankin ihan hyvällä paikalla sijaitsevaa kaksiota - ja kuten mainittu, en yksin. Jonkinlaista sisustukseen liittyvää raapaisua varmaankin myös seuraa, kunhan vain intoudun jälleen kerran jostain muusta kuin, yllätys yllätys, käsitöistä. Eli hiatuksen ajan olen toki näperrellyt ahkerasti, erityisesti kutominen on jälleen noussut ykkössuosikikseni. Tarkoituksena olisi nyt myös takautuvasti esitellä viime aikojen aikaansaannoksia, aloittaen näsitä ristiäislahjaksi tehdyistä neuleista.

Settiin siis kuuluivat alunperin neulottu pipa ja paita, virkattu helistin-fantti ja pilkulliset tossut. 

  

Paita oli tosiaan ihan omasta päästä hihkaistu ohje, taskun kirjoneuleen pitäisi ainakin muistuttaa kettua. Kuvissa ei juurikaan näy, mutta olkapäällä on pukemista helpottava napitus.

 Päivää ennen päätin että eihän tämä riitä, ja kudoin vielä tällaiset, öö.. soakerit? No tuollaiset jalkaan laitetttavat hienoudet.

Olin koko settiin melko tyytyväinen, etenkin nuo housuntapaiset olivat mielestäni kivat ja äärimmäisen helpot ja nopeat neuloa. Lisäksi tykkäsin piposta (joka kuulemma on ollut kovassa käytössä) sekä kettupaidasta.

Sellaista siis tänne kuuluu, kaikenlaista. Seuraavissa posteissa lisää neulomista, jopa ompeluakin, ehkä myös virkkaamista. Kiitos ja anteeksi.

Tossuttaa

Käväisin siis pari viikkoa sitten pikaisesti Tampereella. Pääsin vihdoin käymään Lankakauppa Kerässä sekä Design Boulevardissa. Jälkimmäisestä tarttui mukaan muutamat teipit, lankakaupasta taas muhevan väristä Debbie Blissin Rialto Lacea, josta olisi tarkoitus väkertää kapea pitsihuivi, joka ehkäpä jopa melkeinpä voisi päästä koristamaan juhlijaa ensi kevään yo-juhliin. Jos nyt siis sellaiset tulee, ja jos puku sattuu menemän sävy sävyyn. Yksi lemppariväriestäni on kuitenkin kyseessä, joten yhtään mahdottomuus tämä yhteensopivuus ei olisi.

Teipeistä värkkäilin päälysteet muutamaan Cha-teepurkkiin, jotka nykyisin toimivat Helsingin ruokamessuilta ostettujen teelaatujen kotina. Mansikan makua myötäilevä on vihreä tee -pohjainen sekoitus, jonka lehdet ovat ihan hervottoman kokoisia. Hauduttaessa menee helposti kitkeräksi, mutta operaation onnistuessa varsin pehmeän ja makean makuinen juoma. Toffeetee taas oli ihan täyskymppi, makiaa ja herkullista. Sopinee kylmiin loppusyksyn iltoihin. Musta tee -pohjaisena tätä on myös helppo jalostaa eteenpäin maitovaahdolla ja mausteilla = toffeechai, nom!

Eilisillan ratoksi tuli virkattua pitkästä aikaa jotain. Tällaisia tossuja olisi tarkoitus alkaa väkertämään ties kenelle joululahjukseksi. Värit määritteli jälleen jämälankakoppa, itse olisin ehkä valinnut jotain hiukan jouluismpaa tähän aikaan vuodesta. Tai turkoosia, joka on aina hyvä. Inspiksen hain All about Ami -blogista, josta löytyy yhtä sun toista toteuttamisen arvoista (esim. virkattu Link -amigurumi!). Paitsi se vauva.

Ja viimeisenä ja vähäisimpänä: viiden minuutin koruprojekti - leikkaa, liimaa, pidä. Joulun odotuksellista viikonloppua!

Syksyn tuotteliaisuus

Syyslomalla oli taas hyvää aikaa harppoa käsityöprojekteja etiäpäin.

 Ensimmäisenä ja omasta mielestäni merkittävimpänä tuotteliaisuutena keeppi, jota onkin työstetty jo jonkin aikaa. Ohje oli Novitan sivuilta. Olen ihan ylpeä itsestäni että välillä tuli tehtyä muutakin kuin pipoja, lapasia, huiveja ja villasukkia. Palmikon ja tuon reunuksen väkertäminen oli äärettömän kivaa vaihtelua yksitoikkoiseen tuubihuivien junnaamiseen. Näitä kuvia oli jännä ottaa, olisin halunnut jonkun vähän osuvamman malliksi, mutta käden ulottuvilla satuin olemaan vain itse. En oikeen tykkää kameran tuolla puolen hengailusta ja sen kyllä huomaa. 

Sitten vähän keramiikkatuntien aikaansaannoksia. Viime aikoina olen harjoitellut enimmäkseen dreijausta ja astioiden työstämistä, mutta näköjään aikaa ja hukkapaloja on jäänyt myös muutaman korun verran. Ensimmäisenä kaulakoru, josta tuli tavallaan vähän kauluksien näköinen tapaus. Sitten peruskorvikset, joihin löytyi mukavan viheriö lasite.

 Pika uudistus tuunaus: kyynärpaikat ylijäämähuovasta lempparipaitaan. Tämän tein jo vähän aikaa sitten, tulkoon nyt kuitenkin maan pinnalle.

Ja viimeisenä pieni synttäriyllätys kaverille: amigurumi-cthulhu! Perinteisestihän amigurumit värkätään ihan villalangasta, mutta inspiraation hetkellä lankakorista ei sattunut löytymään vihreää kerää, joten kokeilin otukseen ohutta virkkuulankaa. Hyvinhän se loppujen lopuksi onnistui. Sitten vain avainlenkki kiinni ja ta-dah!

Loppuun muutamat lankaostokset. Tuota keskimmäistä Novutan Rose mohairia ostin kaksi kerää tarjouksesta, ja siitä hapuilenkin jo huivia. Harmaa sukkalanka oli myös kahden euron tarjouksessa, se ja lähimpänä kameraa loikoileva kerä ovat myös menossa jo erääseen työhön. Siitäkin lisää piakkoin, jahka valmistuu. Huivia saadaan vielä odotella, olen pitsineuleen kanssa melko hidas, varsinkin kun omasta päästä ohjetta pukkaa.

 Niin, ja hyvää myöhästynyttä Halloweenia! Ensimmäistä kertaa elämässäni kaiversin kurpitsan tyhjäksi, sepäs jännää!

Hallanvaara

Syksy on siis virallisesti saapunut lääninherran hoviin; omenat putoilevat naapuritalon runsaudensarvimaisesta puusta, yöpöydällä lojuvan kirjan jäljellä olevat sivut hupenevat kiihtyvää tahtia ja keramiikkatunneilla joululahjojen tekemisen suunnittelu tuntuu ajankohtaiselta. Yksi merkki lienee myös se, että alan vaistomaisesti kaivaa talviromppeita esille ilmojen kylmetessä. Tässä muutamat lempparit viime vuoden itsetehdyistä syyslämmittimistä.

 Maailman pehmein reikähuivi. Virkattu sammaleen vihreästä jämästä Helsingin matkalla.

Tämäkin jämistä koottu tekele. Sinisestä panta-osasta piti ensin tulla tuubihuivi, mutta laiskuuden iskiessä se upposi käsityölaatikon pohjalle. Ilmojen viiletessä löysin pötkylän, ompelin sen umpeen ja lisäsin "solmun" keskelle. Voilá, lämmin pipon korvike on valmis. Näitä voisi tehtailla ihan joululahjaksi saakka. Inkan blogissakin oli samankaltaisen mutta virkatun version ohje, joka vaikutti myös kokeilun arvoiselta.

 Tämä nyt ei varsinaisesti lämmitä kuin sielua, mutta kuitenkin. Kassi itsessään on Tiimarista 1,60€:lla hankittu, painatukseen käytetty kangasvärejä ja itse kontaktimuovista värkättyä sapluunaa. Totuushan on että asiat eivät aina ole mustavalkoisia.

Sitten vielä loppuun parit napit kirpparilta. Kontin 1€/minigrip-pussi tarjous on tosi jees, ainakin kun metsästää vain tietyn värisiä namiskoja. En ole vielä ihan varma mihin nämä kaikki tuhlaan, mutta ikiaikaiset leijonanpäät ja ankkurit sekä kukkakuviot vain kiehtoivat niin paljon että oli pakko sijoittaa.

 

Muhevaa viikonloppua, pysykää lämpiminä!

Kukkaa pukkaa eli kesäkuun pakollinen puutarhapäivitys™

Eräänä päivänä nuput, toisena kukat. Nyt se chili siis versoo jo kukkaakin. Kovasti muistuttavat kesäkurpitsan (rip, menehdyit ilmojen lämmön virhearviontini seurauksena) kukkia, pitäisikö täyttää ja uppopaistaa? Ehkä miniluokkainen koko voisi vaikeuttaa operaatiota fataalisti.

Myös salaatti ja rucola ovat aktivoituneet viime aikoina. Pian saadaan pupujuureksetkin omasta maasta. Toki myös raparperi näyttää jo parhaat puolensa; piirakat ja kiisselit on tesmattu.

Näin kesäloman alkuun on ollut lähes täydellinen tilaisuus viimeistellä päättelemättömiä töitä, virkata puolituisia pannulappuja loppuun ja pyöritellä jämälankakeriä miettiessä millaista isompaa työtä alkaisi aikansa kuluksi hääräämään. Minä itte -blogin innoittamana mietin jopa jotain niinkin suurivaivaista kuin ihan oikeaa neuletta, toisaalta myös Suuri Käsityö -lehdestä bongatuille tassuttomille ja kantapäättömille joogasukille olisi tarvetta. Miettiessä, miettiessä.

Niin ja sitä patalappu kokoelmaa ja uusi mummonpyörylästä paisunut tyyny viltti-kavereineen.

 

Mätsäävät

 

 

Kirpparilta on nyt kerrankin löytynyt jopa kahdet sopivan kokoiset kengät; feikkireebokit (6€) ja -converset (3€). Sattuivat vielä jopa mätsäämään viimeaikoijen tuotosten kanssa. Surullisen kuuluisa ikuisuusprojektihuivi valmistui kärsimättömyyspuuskassa oikeastaan jo lopputalvesta, mutta ei ole tullut täällä esiteltyä. Tavoitteena oli kolmiohuivi, mutta Flip flop-langan loppuessa kesken loppui kulmien vääntäminenkin.

 

Ja se toinen tuotos pareineen. Ihastuin Euronkankaan "tasarahapäivillä" (niitä alepöytiä on ihan häpeällisen vähän, ainakin Porissa) 5€/metri kustantaneeseen markiisikankaaseen, josta sitten hurautin kesää ajatellen kassin johon mahtuu kerrankin paitsi uikkarit myös pyyhe. Ja rantapallo, uimapatja, kirjasto, universumi.. Toisin sanoen, mitä sitä nyt ihminen auringon porotuksessa viihtyäkseen tarvitsee, ja vähän enemmänkin.