Kasvupäivä

Nyt ne kasvaa! Ja niin että multa pöllyää. Basilika pisti parastaan ja pukkasi lehdet sunnuntaiksi, jolloin saatiin soijarouhemoskaan (=kasvismoussakan versio nro. asdf) basilikat omasta puskasta. Myös chili, kesäkurpitsa ja paprikat versovat varsin mukavasti. Persilja ihmetyttää, sekin on tehnyt työtä käskettyä kasvamisensa kanssa mutta mihin ihmeeseen sitä käyttäisi, kun ei oikein lihaa tule "nautittua". Ehdotuksia otetaan vastaan!

 

Kauan keskeneräisenä norkoillut baskeri/pipo kasvatti myös tupsun ja pääteltyi. Melkein itsestään. Luulin jo että kesä tuli ja pipa jäisi ensitalven lumiksi, mutta kyllä jälleen +9c keleillä kelpaa suojata korvat. No pyöräillessä ainakin.

 

 Kasvava yritys! Ensimmäinen virallisesti myyty korupari.

Vaaterepertuaarikin laajeni kertaheitolla viidellä tekstiilillä + kengillä kun pääsin raidaamaan Porin teatterin puvustamon kirpputorin. Näiden (neliöpilkku-paita ja sopivasti kuluneet herrain kengät, mites ne valmiiksi käytetyn näköiset Converset olikaan) lisäksi löytyi tosiaan Reima-merkkinen duffelitakki, kunnon villavekkihame ja niin paljon minttujäätelön värinen hame että jätskibaari Vohvelin vastaavakin kalpenisi. Ja mainossedän äänellä - "kaikki tämä vain viisi euroa!"

Eipä muuta, kasvatellaan. Niin ja lauantain jälkeen tieossa kuvia yo-juhlalahjuksista, stay tuned!

Viikkarin Kyläjuhlaa

 Kyläjuhlien alkuosa siis saatettu menestyksekkäästi Vohvels-kahvilan avästämänä loppuun. Ehdittiin myös kiertämään muutamat pihakirppikset (löytöpostaus tulossa) ja jättämään sokeriset graffitti-jäljet Viikkarin maaperään. Ja kuluttamaan mahtavan Elli Maanpään taidekioski konseptia kolmella tilauksella, joista jokainen miellytti silmää ja idearikkaudellaan hippokampusta. Kiitos tästä mahtavuudesta tänäkin vuonna Viikkarin väelle, tällaista toimintaa kaivattaisiin Poriin (ja koko Suomeen siinä sivussa) lisää.

Mutta ensin muutama Baggu unelma Katokosta. Vielä joskus, ehkäpä? 25 euroa rikkaampana kenties, hyvinkin.

 Elli Maanpään taidekioski oli jo pelkkänä konseptinakin niin tydellisen kutkuttava, ihana, lumoava, inspiroiva, autenttinen ja nostalginen että luukullakoettiin valtaisia ilon ryöppyjä. Puhumattakaan tuotoksista!

 Viimeisimmät kynnet, feat 3D räpellys ensikertaa: askartelutimangit. Pohjalakkaus tosiaan toteutettu perus-ombretyyliin: valkoinen pohja, jolle tuputellaan sienellä kontrastiväriä. Tutoa ja tarkempaa tulosta täältä, Syl and Samin loistoblogista. Niin ja timangien ja kynsiliiman päälle päällyslakkaa, paljon. Lainehtimalla.

Pihakirppisten antia, josta lisää myöhemmin. Pitkästä aikaa löytyi jopa omaan jalkaan sulautuvat kengät. Oikeastaan kahdetkin, kuten huomata saattaa. (Fyi, ruudulliset ja ei-niin-juhlavatlähtivät lopulta mukaan, 3€).

Ihan parhaalle parasta

 Ei päästy viettämään hanamia tänä vuonna, mutta ihasteltiin sentään wannabe-luumukukkia luumurahkakakun koristeena. Jonkin verran kismittää, ehkä otan yukatan talviteloilta ihan vaan fiilistelyn ilosta.

Hyvää päivää, Äiti!

Sairaan viitseliäs

Pääsiäisenä tuli sairastettua ensimmäinen kuume kolmeen vuoteen. Kun pitäisi maata sängynpohjalla on jotenkin kummasti aikaa viimeistellä käsityö jos toinenkin - juuri ne yksilöt jotka on "ihan vaan päättelyä vaille valmiita".

Luhta-paita eurolla ja pitkään lukulistalla ollut The Boy In the Striped Pyjamas. Melkein mätsää tausta ja kirjan nimi, ainostaan poika puuttuu. Ja onhan toi kuitenkin sentään ruudullinen.



Ensin kirrpislöytö, sittemmin käsityö. Eli kierrätyskeskusksesta hamstratuista 0.10€ huiveista kyseinen yksilö päätyi shortseiksi. Toi kuvio muistuttaa liikaa Jaffasta, tosi? Idea koplattu ihan mahtavasta A pair and a spare-blogista. Tee perässä! Nyt shortist menevät vielä yökkäreinä, mutta kyllä kesä kait tulee. Rännän jälkeen.




Vihdoin löytyi samasta paikasta Se Täydellinen Koululaukku. Hinta euron. Sisällä on kätevyyden ruumiillistuma - A4 kokoinen kiinteästi laukkuun kuuluva vetoketjullinen nahkakansio! Ei enää hukkuneita papereita ja unohtuneita fläppejä.




Olen huiman hyvä keräämään kaiken kokoisia ja kirjavia muovikasseja, jotka kannattaisi varmaan juuri tämän tyyppisiä askarteluprojekteja varten ryhmitellä jotenkin väreittäin. Sekalaisia pusseja löytyy vuosienkin takaa - yksi Tukholmasta, toinen tarttui lenkkipolulla mukaan lumien sulettua huomatessani mahtavan kuosin, kolmas on "muisto" tivoliriessusta. Muovikassin materiaali on osoittautunut äärettömän hyväksi kestävyytensä ja vedenpitävyytensä ansiosta. Tällä kertaa Veromodan ja Cubuksen muovit näyttivät jotenkin mätsäävän väreiltään tuohon vetoketjuun, jonka kierrätyskeskuksesta raidasin. Nyt on sitten pussukka aurinkorasvoille. Jota pitää käyttää. Nyt jo.

Teepussien mukana rahtaamiseen löyty elämää helpottava idea Koemaistajasta. Jo tuli loppu (inhottaville) perus-liptoneille, joista liian usein kokousten teetarjonta koostuu. Kankaan virkaa toimitti aivan järkyttävän hieno isoäidiltä peritty Marimekon verhokangas. Vähän kiinnostaisi surauttaa tuosta jotain muutakin, vaikka teepussipassin kanssa mätsäävää. Taustalla vilahtaa myös muuten aluksi pipoksi tarkoitettu jämälanka/yhden illan-projekti, joka virkkuukoukun jämäkkyydestä johtuen päätyikin pannumyssyksi. Toimii se kait näinkin.


Pipa osa x. Tällä kertaa tägi Jonin Marwin-takin hintalapusta, joka on nääs WATERRESISTANT! Kiitosta vaan lahjoituksesta, joka olisi ilmeisesti muuten suunnannut roskiin. Hintalappu siis. Ja vedenpitävä sellainen kaikenlisäksi.

Järki ja tunteet ja särki.

Punainen liha ja kana eivät ole kuuluneet lautaselleni enää vuosiin. Muutaman kuukauden vegaani-kokeiluja lukuunottamatta pinaattikeittoon kuuluu kiinteästi kananmuna, ja edelleen mielestäni parhaat muurinpohjaletut syntyvät vapaan kanan kuukautisista. Soijamaitotuotteita olen suosinut siitä asti kun huomasin ihoni oireilevan (kokonainen vuosi ilman ihottumaa! Jee!) herkemmin maitorahkan lataamisesta kuin soijajogurtista. Hämmennystä lakto-ovoruokavaliooni aiheuttaa kuitenkin kala. Ja pahaa tämä hämmenys onkin. Koko lapsuuteni olen asunut meren rannalla, fisunoutopöytä oli siis oman laiturin päässä läpi vuoden - vapa tai verkot käteen ja pakkaseen/aurinkoon/vesisateeseen istumaan. Vaikka nykyisin majoittaudutaankin vähän eri alueella, saadaan edelleen itsekalastettua merenelävää viikoittain entisaikain naapureilta - ongelmaksi kuitenkin koitui haaskuun joutuvan kalan määrä, sillä itse olen viimeisen vuoden jättänyt myös merenelävät syömättä. Mutta täten ilmoitan, että kasvissyöjä termiä ei minusta enää voi käyttää, sillä en halua enää nähdä yhdenkään viereisestä järvestä naaratun fileen lipuvan roskiin. Järki käteen ja särki pataan! Eli juhlava kuhakeitto ehkä kauneimmasta näkemästäni kalafileestä, jonka entinen naapuri käteeni eilen toimitti. Kiitos ja kuuuuuumarrus.

Päänsisäinen Tampereella

Arvatkaa mikä leffa oltiin katsomassa? Ihan vaan muutama vuosi sitä odotettiinkin. Arvostelua ehkä myöhemmin. Nyt vain referoituna: on se hienoo.


Carlings löytö: These Glory Daysin arskat 9,90€. Enää ei tarvi itkeä auringossa.












Ruokailtiin Napolissa (pestosalaatti oli kyllä jees, mutta edelleen lempparinani jatkaa Vapiano - miksi oi miksi kyseinen lafka on niin heikosti Suomessa edustettuna?) ja ikisuosikki Vohvelikahvilassa, jonka vieraskirjasta löytyi myös mielenkiintoa herättänyt arvostelu Tampereen gallerioista. Melko kätevää. Pääsin pitkästä aikaa maistamaan rooibosta, joka ei yleensä syystä tai toisesta mainittavasti herättänyt ihastustani. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin tuntemattomaksi jääneen valmistajan veriappelsiini rooibos, joka osoittautui yllättävän pehmeäksi ja tätä kautta myös omaankin hyllyyn toivottavaksi. Suosittelen! Huomaa ehkä suloisin teepannu ikinä. Tulevaisuuden synkronoitu astiastoni tulee noudattamaan kyseistä väriyhdistelmää naurettavan tarkasti.
Matkalukemisena aikoja sitten hehkutettua Stockholm noir-sarjaa. Ensimmäinen osa luettu/katsottu, ja pakko myöntää että toimii paremmin valkokankaalla. Ruotsalaiset dekkarit (John Ajvide Lindqvistin tuotanto!) jatkavat myös omissa mieltymyksissäni voittokulkuaan, mutta Lapidus ei töksähtelevyydessään lyö ihan läpi.