No nyt.

Viime postauksesta on kulunut jo hävyttömän paljon aikaa. Kun tämän kevään ylioppilaat pari kuukautta sitten saivat lakkinsa, ajattelin aloittelevani bloggausta uudelleen. Mutta ei, jotenkin se taas vain jäi. Mutta nyt lienee korkea aika päivittää kuulumisia liittyen, no, kaikkeen.

 

Viimeisin postaus käsitteli siis ylioppilasjuhliani edeltäviä tunnelmia. Mitään dramaattista käännettä ei tapahtunut, juhlat juhlittiin ja huolella juhlittiinkin. Todistukseenkin olin tyytyväinen: neljä Eximiaa ja pari M -kirjainta sekä yksi C -noteeraus. Stipendeitäkin ansaitsin jonkin verran, muistaakseni kuusi yhteensä, esimerkiksi ruotsin kielestä, yleisestä opiskelumenestyksestä ja venäjän kielestä.

Kevään yliopistohaut tuottivat tulosta ja syksyllä 2013 aloitin opiskelut Turun yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa, pääaineenani digitaalinen kulttuuri. Sivuaineena olen tähän mennessä lukenut museologiaa, mutta myös kultturituotanto tai viestintä sivuainevalintoina kiinnostaisivat. Ensimmäisen vuoden opintoihin olen ollut todella tyytyväinen, vaikka ensin Poriin jääminen harmittikin suuresti. Opinnot koostuvat esimerkiksi erilaisten verkkoilmiöiden ja sosiaalisen median tutkimisesta, omana painopisteenäni ovat pelikulttuurit. Valinta tuntui luonnolliselta itsekin jonkin verran pelailevana. "Opiskelijaelämää" en juurikaan ole innostunut (ainakaan vielä) viettämään, sen verran kutimet ja pehmoiset lankakerät houkuttelevat iltaisin että harvakseltaan tulee lähdettyä oikeastaan mihinkään. Lisäksi kun samaa asuntoa asuttaa myös lempi-ihmiseni (imelää? ei toki) niin miksi syyttä poistua. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että Porissa ylipäätään on minkäänlaista opiskelijaelämää, varsinkin sykysisin uusien opsikelijoiden saapuessa lähes joka viikolle riittää jotakin rientoa.  Kaiken kaikkiaan opiskelu on ollut mielekästä, ja ihmisistä ei voi puhua kuin hyvää. Joskus toki haikeilen suuriin yliopistokaupunkeihin, mutta toisaalta täältä löytynee kaikki mitä toivoin ja kun opiskelukokonaisuuskin on mieluinen, niin voin aina lopulta päättä haikailun turhaksi.

Opiskelupaikka tiesi muuttoa kaupunkiin, ja nykyisin asutankin ihan hyvällä paikalla sijaitsevaa kaksiota - ja kuten mainittu, en yksin. Jonkinlaista sisustukseen liittyvää raapaisua varmaankin myös seuraa, kunhan vain intoudun jälleen kerran jostain muusta kuin, yllätys yllätys, käsitöistä. Eli hiatuksen ajan olen toki näperrellyt ahkerasti, erityisesti kutominen on jälleen noussut ykkössuosikikseni. Tarkoituksena olisi nyt myös takautuvasti esitellä viime aikojen aikaansaannoksia, aloittaen näsitä ristiäislahjaksi tehdyistä neuleista.

Settiin siis kuuluivat alunperin neulottu pipa ja paita, virkattu helistin-fantti ja pilkulliset tossut. 

  

Paita oli tosiaan ihan omasta päästä hihkaistu ohje, taskun kirjoneuleen pitäisi ainakin muistuttaa kettua. Kuvissa ei juurikaan näy, mutta olkapäällä on pukemista helpottava napitus.

 Päivää ennen päätin että eihän tämä riitä, ja kudoin vielä tällaiset, öö.. soakerit? No tuollaiset jalkaan laitetttavat hienoudet.

Olin koko settiin melko tyytyväinen, etenkin nuo housuntapaiset olivat mielestäni kivat ja äärimmäisen helpot ja nopeat neuloa. Lisäksi tykkäsin piposta (joka kuulemma on ollut kovassa käytössä) sekä kettupaidasta.

Sellaista siis tänne kuuluu, kaikenlaista. Seuraavissa posteissa lisää neulomista, jopa ompeluakin, ehkä myös virkkaamista. Kiitos ja anteeksi.

Uudelle ylioppilaalle!

 

Oikeastaan onnittelujen aika koittaa vasta muutaman viikon kuluttua, mutta koululta tuloksia hakiessa onniteltiin jo nyt. Lisäksi vähän maistiaisia tulevasta juhlateemasta.

 

 

Pian! Onnea kaikille muillekkin uusille ylioppilaille!

Aarteita ja arkkuja

Vähän aikaa sitten esittelin keskeneräisyyttä, josta kasvoikin nopsaan valmis tekele. Ohje on Suuri Käsityö -lehden numerosta 8/2012. Langaksi oli suositeltu jotain ihan muuta kuin tätä Langin lankaa, mutta eipä tuo haitanne vaikka vähän eri näköinen tulikin kuin mallista.

Keepin valmistuttua ja talven valloitettua maat ja mannut heräsin siihen kylmään tosiasiaan (get the pun? ehe), etten omista yhtään tekeleeseen mätsäävää pipoa. Asia korjattiin eilen illalla, kun virittelin Novitan ohjeen mukaan samaa palmikkoteemaa noudattelevan päähineen. Kaverina katsottiin Prinsessa ja sammakko, en muistanut kuinka paljon rakastankaan Disney-leffoja. Tästä tuli oikeastaan ihan kiva ja lämmin, paksu palmikkokuvio kuumottaa kivasti korvia.

Sitten vielä yksi kirpparilöytö, jolle myin sydämeni kolmella eurolla; aarrearkku! Ja kaikesta päätellen vanha sellainen. Tuo kiinnitysmekaniski on jotain niin nannaa sisäiselle insinöörilleni että ei mitään rajaa. Lisäksi pidän aivan älyttömästi tuosta materiaalista, joka on niin kiiltävää että siitä voi melkeinpä peilailla itseään jos tarve iskee. Kaikin puolin aika messevä löytö, ellen sanoisi.

Huomenna Helsinkiin Studia -messuille ja katsastamaan pääkaupunkiseudun lumitilanne. Tui!

Tossuttaa

Käväisin siis pari viikkoa sitten pikaisesti Tampereella. Pääsin vihdoin käymään Lankakauppa Kerässä sekä Design Boulevardissa. Jälkimmäisestä tarttui mukaan muutamat teipit, lankakaupasta taas muhevan väristä Debbie Blissin Rialto Lacea, josta olisi tarkoitus väkertää kapea pitsihuivi, joka ehkäpä jopa melkeinpä voisi päästä koristamaan juhlijaa ensi kevään yo-juhliin. Jos nyt siis sellaiset tulee, ja jos puku sattuu menemän sävy sävyyn. Yksi lemppariväriestäni on kuitenkin kyseessä, joten yhtään mahdottomuus tämä yhteensopivuus ei olisi.

Teipeistä värkkäilin päälysteet muutamaan Cha-teepurkkiin, jotka nykyisin toimivat Helsingin ruokamessuilta ostettujen teelaatujen kotina. Mansikan makua myötäilevä on vihreä tee -pohjainen sekoitus, jonka lehdet ovat ihan hervottoman kokoisia. Hauduttaessa menee helposti kitkeräksi, mutta operaation onnistuessa varsin pehmeän ja makean makuinen juoma. Toffeetee taas oli ihan täyskymppi, makiaa ja herkullista. Sopinee kylmiin loppusyksyn iltoihin. Musta tee -pohjaisena tätä on myös helppo jalostaa eteenpäin maitovaahdolla ja mausteilla = toffeechai, nom!

Eilisillan ratoksi tuli virkattua pitkästä aikaa jotain. Tällaisia tossuja olisi tarkoitus alkaa väkertämään ties kenelle joululahjukseksi. Värit määritteli jälleen jämälankakoppa, itse olisin ehkä valinnut jotain hiukan jouluismpaa tähän aikaan vuodesta. Tai turkoosia, joka on aina hyvä. Inspiksen hain All about Ami -blogista, josta löytyy yhtä sun toista toteuttamisen arvoista (esim. virkattu Link -amigurumi!). Paitsi se vauva.

Ja viimeisenä ja vähäisimpänä: viiden minuutin koruprojekti - leikkaa, liimaa, pidä. Joulun odotuksellista viikonloppua!

Blängbling

Päätinpä sitten pitkästä aikaa nähdä vähän vaivaa kynsieni eteen. Ennen tämä oli jokaviikkoista puuhaa mutta nyt, syystä tai toisesta, ei ole tullut noiden kanssa niin näperreltyä. Enemmän pitäisi, sen verran rentouttava harraste kyllä on. Näillä siis osallistun Annan aarteiden bling bling -arvontaan, toivottavasti kimallukseni on riittävällä tasolla. Bongasin Miyon hilelakan jo aikoja sitten Colour me! -blogista, ja tänään sitten vihdoin kipaisin sen mukaani Seppäläpästä. Hyvin toimi, sopii näin "juhlakauteen", joka kylläkään ei ole juurikaan juhlintaa sisältänyt. Lisänä vähän kirpparilta kahmittuja korukiviä, bläng!

 Lisäksi jälleen keramiikkakurssin aikaansaannoksia, ensimmäinen engobe kokeiluni! Tuollainen Totokaelo -inspiroitunut koru tuli siis pyöräytettyä jämäsavista, olen ihan tyytyväinen. Yksinkertainen, kivan värinen klöntti pidettäväksi yksinkertaisten rättejen kanssa. Piristää arkea kummasti kun saa kantaa lempiväriään (yhtä niistä ainakin) kaulassa.

 Korurintamalla jatketaan; hamahelmistä ja kumilangasta väsäämäni koru valmistui kylläkin jo vähän aikaa sitten, mutta nyt saan vihdoin aikaiseksi esitellä senkin. Joten, tässä on, ta-dah! Kuvio voisi toki olla monimutkaisempikin, mutta eipä sitä nyt aina voi ekalla kerralla jaksaa ajatella. Vai mitä? Idean näpistin täältä.

 Ja ettei ihan helpoksi menisi, niin uutta pitsineuletta pukkaa. Vielä puolet jäljellä, huh! Jos tämä tulevaisuudessa valmistuu, saatte ehkä tietää mikä se loppujen lopuksi on. Ai niin, ja taustalla toiminut aurinkolamppu on rakkautta näin iltojen pimentyessä. Vaikkei sitä saisikaan käyttää ilta kuuden jälkeen. Mutta hyvä kutomisvalo on hyvä. Piste.

Kivaa viikonloppua ja isäisää isäenpäivää, minä poikkean Tampereelle.

Pikakelauksella

Viimeksi esittelin vähän viime aikojen lankahankintoja muun muassa. Tekaisinpa Muita ihania -blogista bongatun syyspipon illan ratoksi noista värkeistä, vaikka itse haaste menikin sivusuun. Kavennukset tein miten parhaaksi näin ja osasin ja muistin kun ohje ei sattunut olemaan juuri oikealla hetkellä käden päädyssä, eli sillä puikon alusta kaksi oikein yhteen -tyylillä. Piparikuvio on varsin makoisa ja äärettömän nopeatekoinen, näitä pitää kilkatella joululahjaksi useampia, ainakin väriyhdistelmäiä ruskea-keltainen ja ruskea-vaaleanpunainen haluaisin vielä mahdollisesti kokeilla.

Olen muuten miettinyt uutta pitkäkestoista projektinpoikasta, nimittäin käsityöpäiväkirjaa. Kyseessä olisi siis vihkonen, johon voisi kerätä erinäisiä ohjeita lehdistä ja kirjastosta kahmituista kirjoista sekä suunnitelmia tulevista töistä, laganpätkiä, näytetilkkuja... Vähän niinkuin hyödyllinen skräppikirja. Tai inriillife-blogi. Miltä kuulostaa? Onkohan jollain mahdollisesti tapana pitää lukua töistään tällä tavalla? Mielestäni jokin käsinkosketeltava muistiontapainen olisi kätevä apu - langanpätkien tuntua tai huovutusvillan hajua kun on niin vaikea sähköisesti välittää.

Niin ja lisäksi olen ihan täpinöissäni ensi viikonlopun Tampereen reissusta. Toivottavasti päästään käväisemään Kerässä ja ehkäpä myös Vohvelikahvilassa. Tarkoituksena olisi niin ikään raidata myös jokin askartelukauppa uusien teippien toivossa. Niitä tarvittaisiin erääseen tulevaan teehen liittyvään projektiin, josta lisää myöhemmin. Jos niitä teippejä on löytyäkseen.

Ei muuta, rouheaa alkuviikkoa!

Syksyn tuotteliaisuus

Syyslomalla oli taas hyvää aikaa harppoa käsityöprojekteja etiäpäin.

 Ensimmäisenä ja omasta mielestäni merkittävimpänä tuotteliaisuutena keeppi, jota onkin työstetty jo jonkin aikaa. Ohje oli Novitan sivuilta. Olen ihan ylpeä itsestäni että välillä tuli tehtyä muutakin kuin pipoja, lapasia, huiveja ja villasukkia. Palmikon ja tuon reunuksen väkertäminen oli äärettömän kivaa vaihtelua yksitoikkoiseen tuubihuivien junnaamiseen. Näitä kuvia oli jännä ottaa, olisin halunnut jonkun vähän osuvamman malliksi, mutta käden ulottuvilla satuin olemaan vain itse. En oikeen tykkää kameran tuolla puolen hengailusta ja sen kyllä huomaa. 

Sitten vähän keramiikkatuntien aikaansaannoksia. Viime aikoina olen harjoitellut enimmäkseen dreijausta ja astioiden työstämistä, mutta näköjään aikaa ja hukkapaloja on jäänyt myös muutaman korun verran. Ensimmäisenä kaulakoru, josta tuli tavallaan vähän kauluksien näköinen tapaus. Sitten peruskorvikset, joihin löytyi mukavan viheriö lasite.

 Pika uudistus tuunaus: kyynärpaikat ylijäämähuovasta lempparipaitaan. Tämän tein jo vähän aikaa sitten, tulkoon nyt kuitenkin maan pinnalle.

Ja viimeisenä pieni synttäriyllätys kaverille: amigurumi-cthulhu! Perinteisestihän amigurumit värkätään ihan villalangasta, mutta inspiraation hetkellä lankakorista ei sattunut löytymään vihreää kerää, joten kokeilin otukseen ohutta virkkuulankaa. Hyvinhän se loppujen lopuksi onnistui. Sitten vain avainlenkki kiinni ja ta-dah!

Loppuun muutamat lankaostokset. Tuota keskimmäistä Novutan Rose mohairia ostin kaksi kerää tarjouksesta, ja siitä hapuilenkin jo huivia. Harmaa sukkalanka oli myös kahden euron tarjouksessa, se ja lähimpänä kameraa loikoileva kerä ovat myös menossa jo erääseen työhön. Siitäkin lisää piakkoin, jahka valmistuu. Huivia saadaan vielä odotella, olen pitsineuleen kanssa melko hidas, varsinkin kun omasta päästä ohjetta pukkaa.

 Niin, ja hyvää myöhästynyttä Halloweenia! Ensimmäistä kertaa elämässäni kaiversin kurpitsan tyhjäksi, sepäs jännää!