Vihdoin! Kirppikseltä löytyi kauan kaivattu kasvien rakenteita ja muita eliöitä värillisinä piirroskuvina esittelevä kirja. Kansakoulun Luonnonkirja 1 vuodelta 1967, jos tarkkoja ollaan. Voi sitä iloa kun tuohon suuntasin silmäni. Pelkäsin jo pahoin että pitää ruveta tämäntyyppistä askartelumateriaalia etsimään antikvariaateista. Homma olisi hyvin todennäköisesti osoittautunut melko hintavaksi. 50 senttiä ei sitä onneksi ollut - nyt kehtaa repiä, saksia ja vähän riipiäkin. Hyvän maun rajoissa toki. Ai, jas samalla kirpparilla olisi ollut myös kasoittain käsityö ja -sistuslehtiä 70-luvulta. Kirjoneulepiirrokset olisivat kieltämättä houkuttaneet suht paljon. Ehkä menen vielä hamstraamaan. Ihan vaan pahan päivän varalle ja sukan varteen ja patjan rakoon.
Mahdollisesti paradoksaalisin jälkiruoka kautta aikain: kahvi kupissa ei ole siedettävää, ei edes sokerikakku ja kahvi. Mutta odotas vaan kun kahvi on sekoitettu kakkupohjaan. Mitä vahvempaa mokkaa, sen parempaa misua.
Vesikrassin idut olivat päivässä ottaneet kunnon harppauksen itiömäisemmältä tasolta aikuisuuteen. Ensimmäinen teurastus suoritettu, melko sinappista? Tai vätkää oikeastaan. Seuraavaksi taas niitä mungopapuja.
Uusi tee Rauman reissulta. Lemppari-Clipperini loppui ajat sitten, mahtava tekosyy lähteä ihmettelemään Vanhan Rauman (muutama sata kuvaa, postia tulossa) tee tarjontaa. Maistuu melko jännästi lämpimältä appelsiinimehulta. Ei, ei se ole ollenkaan niin kamalaa kuin miltä kuulostaa. Kookoksen ansiosta melkein vetää vertoja Indian chaille.
Ja hiihtolomapipa tuli viimeisteltyä. Tägi nümphin rikkoutuneesta t-paidasta, tämä paha? Seuraavaksi aloitellaan sitä pitkään pohdittua satupeittoa, josta myös lisää tulevaisuduessa. Saataisiin nyt eka edes muutama tilkku valmiiksi asti. Ja isoäidinneliöitäkään ei tarvita enää kuin kolmetoista kipaletta = kevättä kohti mennään tälläkin rintamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti