maanantai 4. elokuuta 2014

No nyt.

Viime postauksesta on kulunut jo hävyttömän paljon aikaa. Kun tämän kevään ylioppilaat pari kuukautta sitten saivat lakkinsa, ajattelin aloittelevani bloggausta uudelleen. Mutta ei, jotenkin se taas vain jäi. Mutta nyt lienee korkea aika päivittää kuulumisia liittyen, no, kaikkeen.



Viimeisin postaus käsitteli siis ylioppilasjuhliani edeltäviä tunnelmia. Mitään dramaattista käännettä ei tapahtunut, juhlat juhlittiin ja huolella juhlittiinkin. Todistukseenkin olin tyytyväinen: neljä Eximiaa ja pari M -kirjainta sekä yksi C -noteeraus. Stipendeitäkin ansaitsin jonkin verran, muistaakseni kuusi yhteensä, esimerkiksi ruotsin kielestä, yleisestä opiskelumenestyksestä ja venäjän kielestä.

Kevään yliopistohaut tuottivat tulosta ja syksyllä 2013 aloitin opiskelut Turun yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa, pääaineenani digitaalinen kulttuuri. Sivuaineena olen tähän mennessä lukenut museologiaa, mutta myös kultturituotanto tai viestintä sivuainevalintoina kiinnostaisivat. Ensimmäisen vuoden opintoihin olen ollut todella tyytyväinen, vaikka ensin Poriin jääminen harmittikin suuresti. Opinnot koostuvat esimerkiksi erilaisten verkkoilmiöiden ja sosiaalisen median tutkimisesta, omana painopisteenäni ovat pelikulttuurit. Valinta tuntui luonnolliselta itsekin jonkin verran pelailevana. "Opiskelijaelämää" en juurikaan ole innostunut (ainakaan vielä) viettämään, sen verran kutimet ja pehmoiset lankakerät houkuttelevat iltaisin että harvakseltaan tulee lähdettyä oikeastaan mihinkään. Lisäksi kun samaa asuntoa asuttaa myös lempi-ihmiseni (imelää? ei toki) niin miksi syyttä poistua. Yllätyksenä tuli kuitenkin, että Porissa ylipäätään on minkäänlaista opiskelijaelämää, varsinkin sykysisin uusien opsikelijoiden saapuessa lähes joka viikolle riittää jotakin rientoa.  Kaiken kaikkiaan opiskelu on ollut mielekästä, ja ihmisistä ei voi puhua kuin hyvää. Joskus toki haikeilen suuriin yliopistokaupunkeihin, mutta toisaalta täältä löytynee kaikki mitä toivoin ja kun opiskelukokonaisuuskin on mieluinen, niin voin aina lopulta päättä haikailun turhaksi.

Opiskelupaikka tiesi muuttoa kaupunkiin, ja nykyisin asutankin ihan hyvällä paikalla sijaitsevaa kaksiota - ja kuten mainittu, en yksin. Jonkinlaista sisustukseen liittyvää raapaisua varmaankin myös seuraa, kunhan vain intoudun jälleen kerran jostain muusta kuin, yllätys yllätys, käsitöistä. Eli hiatuksen ajan olen toki näperrellyt ahkerasti, erityisesti kutominen on jälleen noussut ykkössuosikikseni. Tarkoituksena olisi nyt myös takautuvasti esitellä viime aikojen aikaansaannoksia, aloittaen näsitä ristiäislahjaksi tehdyistä neuleista.


Settiin siis kuuluivat alunperin neulottu pipa ja paita, virkattu helistin-fantti ja pilkulliset tossut

  

Paita oli tosiaan ihan omasta päästä hihkaistu ohje, taskun kirjoneuleen pitäisi ainakin muistuttaa kettua. Kuvissa ei juurikaan näy, mutta olkapäällä on pukemista helpottava napitus.


 Päivää ennen päätin että eihän tämä riitä, ja kudoin vielä tällaiset, öö.. soakerit? No tuollaiset jalkaan laitetttavat hienoudet.

Olin koko settiin melko tyytyväinen, etenkin nuo housuntapaiset olivat mielestäni kivat ja äärimmäisen helpot ja nopeat neuloa. Lisäksi tykkäsin piposta (joka kuulemma on ollut kovassa käytössä) sekä kettupaidasta.

Sellaista siis tänne kuuluu, kaikenlaista. Seuraavissa posteissa lisää neulomista, jopa ompeluakin, ehkä myös virkkaamista. Kiitos ja anteeksi.




2 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin blogimaailmaan :) Ihanii juttuja oot kyllä hiatuksen aikana saanu valmiiks ja innolla ootan lisää postauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kiva kuulla että kiinnostusta blogia kohtaan löytyy vielä näinkin pitkän ajan jälkeen : )

      Poista