Huhtikuun alkua edeltävällä viikolla lämpöasteita oli jo parhaimmillaan päälle kymmenen. Aprillipäivänä tulee lunta taivaan täydeltä. Ya kidding me, kesä? Nyt lumien sulettua (taas! Uusia odotellessa?) luvassa on järjenvastaista kesäfiilistelyä, eli parasta ja ehkä myös yhtä nopeimmista jälkkäristä/iltapaloista ikinä. Vanha kunnon maitokiisseli oli jo lähes päässyt unohtumaan hylättyäni maitotuotteet arkiruokavaliostani. Jollain tapaa soija/kauramaito ei vaan mielestäni maultaan sopinut kyseiseen ex-suosikkiini. Nyt tuli ostettua tuota Alpron ilmeisesti uudistunutta soijamaitoa, kun ei ollut muutakaan tarjolla. Heti maistettuani tuli vaan kiisseli mieleen, maku muistutti niin paljon perushylamaitoa. Ja hyväähän siitä sitten tulikin. Ja kesäistä, pakastemansikoista huolimatta.
Mansikka-appelsiini kerroskiisseli
Pikaisesti kahdelle koeviikon väsyttämälle
n. 2,5 dl soijamaitoa
n. 3 tl perunajauhoja (määrä riippuu täysin siitä kuinka tönköä kiisseliä haluat. Meillä suositaan melkein juotavaa versiota -> vähän jauhoja)
Hinu vaniljasokeria
1 appelsiinin mehu
1 dl mansikoita
2 tl perunajauhoja
minttua
Sekoita soijamaito ja perunajauhot kattilassa, kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Mausta haluteassasi pienellä ripauksella vaniljasokeria. Purista appelsiinin mehu ja kaada toiseen kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja mansikat, kuumenna. Mukaan voi heittää jo tässä vaiheessa mintun lehtiä. Kaada kerroksittain tarjoilumaljoihin, heitä peliin viimeistään nyt ne mintun lehdet. Tarjoile, nauti ja häivy lukemaan yhteiskuntaopin kokeeseen.
Niin joo, ja varoituksen sana! Viikonloppuna oli tarkoitus paistaa lettuja, ja päätettiin kokeilla Sokoksesta löytynyttä Soyatoo-merkkistä törkysen kallista valmissoijakermavaahtoa. Ei tule ulos purkista! Eikä sitä voi ilmeisesti puhkaistakaan, kun painepakkauksissa aina varoitellaan "polttamasta tai puhkaisemasta tyhjänäkään". No toi on vielä täysi, ja tulee ilmeisesti aina olemaankin. Paketissa neuvottiin ottamaan pois jääkaapista vähintään 10 minuuttia ennen käyttöä - noudatettu on, kuumaa vesihaudetta kokeiltu myös, sekä bartender tyyppistä 12 minuutin sheikkaussessiota. Ja siellä on ja pysyy. Turhakkeet on turhakkeita, todeistettu jälleen.
//fiilistely: Natsit palaavat sitten sieltä kuustaan tänään! Jo on odotettukin. Viikonloppuna laskeutumista todistamaan Tampereelle.
Arvatkaa mikä leffa oltiin katsomassa? Ihan vaan muutama vuosi sitä odotettiinkin. Arvostelua ehkä myöhemmin. Nyt vain referoituna: on se hienoo.
Carlings löytö: These Glory Daysin arskat 9,90€. Enää ei tarvi itkeä auringossa.
Ruokailtiin Napolissa (pestosalaatti oli kyllä jees, mutta edelleen lempparinani jatkaa Vapiano - miksi oi miksi kyseinen lafka on niin heikosti Suomessa edustettuna?) ja ikisuosikki Vohvelikahvilassa, jonka vieraskirjasta löytyi myös mielenkiintoa herättänyt arvostelu Tampereen gallerioista. Melko kätevää. Pääsin pitkästä aikaa maistamaan rooibosta, joka ei yleensä syystä tai toisesta mainittavasti herättänyt ihastustani. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin tuntemattomaksi jääneen valmistajan veriappelsiini rooibos, joka osoittautui yllättävän pehmeäksi ja tätä kautta myös omaankin hyllyyn toivottavaksi. Suosittelen! Huomaa ehkä suloisin teepannu ikinä. Tulevaisuuden synkronoitu astiastoni tulee noudattamaan kyseistä väriyhdistelmää naurettavan tarkasti.
Matkalukemisena aikoja sitten hehkutettua Stockholm noir-sarjaa. Ensimmäinen osa luettu/katsottu, ja pakko myöntää että toimii paremmin valkokankaalla. Ruotsalaiset dekkarit (John Ajvide Lindqvistin tuotanto!) jatkavat myös omissa mieltymyksissäni voittokulkuaan, mutta Lapidus ei töksähtelevyydessään lyö ihan läpi.
