Sinä päivänä Budhakin avasi nutturansa

Eli vaihteeksi oikeasti rento lauantai-ilta. Ansaitsevat luokituksen 'uhanalainen', ja ihan syystä.




Vihdoin! Kirppikseltä löytyi kauan kaivattu kasvien rakenteita ja muita eliöitä värillisinä piirroskuvina esittelevä kirja. Kansakoulun Luonnonkirja 1 vuodelta 1967, jos tarkkoja ollaan. Voi sitä iloa kun tuohon suuntasin silmäni. Pelkäsin jo pahoin että pitää ruveta tämäntyyppistä askartelumateriaalia etsimään antikvariaateista. Homma olisi hyvin todennäköisesti osoittautunut melko hintavaksi. 50 senttiä ei sitä onneksi ollut - nyt kehtaa repiä, saksia ja vähän riipiäkin. Hyvän maun rajoissa toki. Ai, jas samalla kirpparilla olisi ollut myös kasoittain käsityö ja -sistuslehtiä 70-luvulta. Kirjoneulepiirrokset olisivat kieltämättä houkuttaneet suht paljon. Ehkä menen vielä hamstraamaan. Ihan vaan pahan päivän varalle ja sukan varteen ja patjan rakoon.



Mahdollisesti paradoksaalisin jälkiruoka kautta aikain: kahvi kupissa ei ole siedettävää, ei edes sokerikakku ja kahvi. Mutta odotas vaan kun kahvi on sekoitettu kakkupohjaan. Mitä vahvempaa mokkaa, sen parempaa misua.

Vesikrassin idut olivat päivässä ottaneet kunnon harppauksen itiömäisemmältä tasolta aikuisuuteen. Ensimmäinen teurastus suoritettu, melko sinappista? Tai vätkää oikeastaan. Seuraavaksi taas niitä mungopapuja.

Uusi tee Rauman reissulta. Lemppari-Clipperini loppui ajat sitten, mahtava tekosyy lähteä ihmettelemään Vanhan Rauman (muutama sata kuvaa, postia tulossa) tee tarjontaa. Maistuu melko jännästi lämpimältä appelsiinimehulta. Ei, ei se ole ollenkaan niin kamalaa kuin miltä kuulostaa. Kookoksen ansiosta melkein vetää vertoja Indian chaille.







Ja hiihtolomapipa tuli viimeisteltyä. Tägi nümphin rikkoutuneesta t-paidasta, tämä paha? Seuraavaksi aloitellaan sitä pitkään pohdittua satupeittoa, josta myös lisää tulevaisuduessa. Saataisiin nyt eka edes muutama tilkku valmiiksi asti. Ja isoäidinneliöitäkään ei tarvita enää kuin kolmetoista kipaletta = kevättä kohti mennään tälläkin rintamalla.

Loma + jämät = tuotteliaisuutta

Lomailu tunnetusti tekee ihmeitä, niin mielelle kuin viimeisimmistä projekteista jäljelle jääneille hööreille. Vihdoin ja viimein tuli oikeasti istuttua alas, järjesteltyä ideat pöytään ja ihan tosissaan aloitettua jotain - ja myös lopetettua! Ystävänpäivä-syndrooma (sydämet) iski nähtävästi tasan viikon myöhässä. Hämmentävää.



Viime postissa mainittu Herne rokkaa -opuksen innoittama paita. Haluaisin oppia pitämään vaatekaapissani edes yhtä perusvalkoista t-paitaa, mutta aina ne tapaavat täyttyä ties millä kuvituksilla. Tällä kertaa herneitä - antakaa mahdollisuus. Sama teksti otti silmään muuten myös syksyn Tukholman reissulla bongatussa Hermansin kyltissä. Kyseinen rafla kiinnosti kovasti, mutta juuri sillä hetkellä jäi käymättä. Löytyykö mahdollisesti kokemuksia paikan tarjonnasta?


Rautalangasta vääntäminen on viime aikoina muodostunut lähes kantavaksi teemaksi. Kiva siitäkin materiaalista välillä vääntää jotain muutakin kuin vain kalseita totuuksia. Rusetit eivät ole kalseita, eiväthän?



Ystävänpäivää kynsissä asti. Jostain syystä pinkki ja sydämet yhdistettynä eivät miellytä oikeaa aivolohkoani - toisin kuin asianomaiset värinspiraatioliuskat. Seinien maalailuhaaveet tunkee läpi.


Voikukan lehtien fiilistelyä helmikuussa. Ei siinä mitään väärää oo, jos tykkää. Kukka itsessään on kans ihan nätti, mutta näistä vihreämmistä partikkeleista tulee niin mahtavaa soppaa/levitettä/teetä että käsi lippaan.


Kauan suunnitellut kyynärpääpaikat taivas-tietää-miten-vanhaan villatakkiin. Varmaankin maailman mukavin lohtuvaate, mutta kaikessa harmaudessaan melko, no, harmaa. Vihreä pelastaa villan muodossa.

Ai joo, ja ekat pajunkissat bongattu! Ja +4 astetta eilen. Melkein jo tunnen tennareitten ohuet pohjat jalassa.

Шapuskaa

Koulun puolesta Venäjän matkan toteutumiseen lienee vielä ainakin puoli vuotta odotettavaa. Matkakuumeilua olen ennenkin hoitanut paitsi kohdemaan kirjallisuuteen (Nabokov, anyone?) tustumalla, myös fuusiokokkauksilla. Ja laskiaisen kunniaksi pääsinkin kokeilemaan Borssikeiton ja hernerokan rakkauslasta, borssirokkaa. Resepti löytyi varsin idearikkaaksi osoittautuneesta Herne rokkaa-kirjasta, joka väliteksteineen inspiroi jopa uuteen t-paidan painatukseen. Tapauksesta lisää jatkossa(ko,kö?).



Borssirokka

250 g kuivattuja herneitä
1,75 l vettä
n. 250 g raakaa punajuurta
2-3 valkosipulinkynttä
1 dl hapankaalia
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl valkopippuria
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1tl paprikajauhetta
ripaus chiliä

Liota herneitä kylmässä vedessä vähintään 8 tuntia. Kaada liotusvesi pois. Keitä herneitä 1,5-2 tuntia. Kuori ja raasta sinä aikana punajuuret ja hienonna valkosipuli. Lisää punajuuriraaste ja valkosipuli kattilaan, kun herneet ovat kiehuneet noin puoli tuntia. Lisää loput ainekset kattilaan, kun keitto on kiehunut noin tunnin.

Lisänä tarjoiltiin eilen leivottuja karjalanpiirakoita (reunojen rypyttäminen jos joku on terapeuttista hommaa) sekä Ihan Munatonta™ -voita. Jälkimmäinen syntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan joko kovasta tai pehmeästä tofusta, herneistä, ripauksesta suolaa ja vegaanisesta margariinista. Kaikki vaan sekasin ja piirakalle. Tai ruisleivälle, juu neim it. Jälkkärinä esittelen viime viikonloppuista Tampereen reissun ostostani - ehkä paras musta tee ikinä. Vaniljan johdosta melko makeaa, mutta toimii etenkin näin jälkkärinä. Itärajan takainen naapuri olisi käsitykseni mukaan perinteikkäästi sekoittanut juomaansa vadelmahilloa.

Perimmäiseksi kysymykseksi jää; kuuluuko borssirokka tarjota smetanan vai sinapin kanssa? Elämän suuria kysymyksiä.

Halpaa maanantaita ja laiskaa laskiaista

Näin sunnuntain ratoksi. Viime aikoina Porin laitamien kirppikset ovat enemmän tai vähemmän pursunneet jos jonkinmoista materiaa, tässä muutamat sämplet tuoreimmista löydöistä.



Vyö kierrätyskeskuksen laarista, hintaa siinä 0,10€ paikkeilla, ehkä maailman hienoimman värinen farkkupaita (nepparit!) Sisätorilta eurolla.



Kierrätyskeskuksesta löytyneen marsipaanirasian uusi ura penaalina. Kolisee kivasti laukussa, muttei enää tuoksu marsipaanilta (pettymys sinänsä). Ehkei ihan kaikkea luksusta voi odottaa viidellä sentillä saavansa kuitenkaan.



Adidaksen reppu oli hyväkuntoisuudessaan yllättävämpää luokkaa, eikä 10€ tuntunut järin pahalta sijoitukselta kun tarvetta selkärepulle on. Haflöfsin päivärinkkaan ei jostain kumman syystä ole edelleenkään varaa.

Cheap mondayn (lievästi isot) farkut kierrätyskeskuksesta eurolla. Olin jo hyvää vauhtia löytymässä marsipaanikippani kanssa kassalle, kun kyseinen pääkallo sattui silmiin elämää suuremman denimröykkiön seasta.

Ennen kukonaskeleesta tuli vain masentavasti mieleen windows 95. Nyt kannan sitä paidassani. Niin se mieli vaan muuttuu. Hyllymeren antia viidelläkymmenellä sentillä.

Loppuun vielä perinteen kunnioitusta pienellä muunnoksella. Kookoslaskiaispullat! Pidempi korsi tarjoaa mahdottoman hyvän vegaanisen peruspullataikinan, joka soijakermavaahdon ja mansikkahillon kera taipuu pulkkamäkeenkin kuljetettavaksi. Epäkesko olemus lienee toissijaista, veitsikäsi yrittää ensi kerralla skarpata lakkien leikkaamisessa. Olisittepa nähneet toissapäiväiset täytetyt paprikat!